Osa 24. Byron

Hei kaikille, sain parin kuukauden hiljaiselon jälkeen julkaistua uuden osan. Tarina jäi erittäin kiireisen syksyn alle, mutta nyt kiireet ovat helpottaneet. Nyt osan pariin!

Aiemmin Byroneilla tapahtunutta:

Byroneilla oli ollut ennen hyvin rahaa, mutta Kreivi Henry ja hänen isänsä olivat kuluttaneet suvun rahavarat. Henry oli perinyt isänsä uhkapeliriippuvuuden, joka vähensi rahakirstun sisältöä entisestään. Miehensä selän takana Kreivitär Felicia piti kirjaa perheen vähäisistä rahoista ja yritti keksiä ratkaisuja, jolla perhe tulisi toimeen tulevaisuudessakin. Jonkin ajan kuluttua Felicia tuli raskaaksi ja synnytti heti pojan, joka perisi Henryn. Poika nimettiin Jamie Byroniksi.  Pian Jamien syntymän jälkeen Felicia tuli uudestaan raskaaksi. Hänen toinen raskautensa meni kuitenkin kesken ja pariskunta suri menetettyä lastaan. Erityisesti Felicia lamaantui surustaan ja menetti elämänhalunsa.

Kun Felicia ei tuntunut pääsevän menetyksestään yli, niin Henry uskaltautui Moonlaken syrjäiseen metsään, jossa huhuttiin asuvan noitia. Henry tapasi hyvän noidan, Alice Whitedin, joka suostui auttamaan häntä. Alice teki tälle taikajuoman, joka juotuna tekisi juojansa raskaaksi ja suojelisi syntymätöntä lasta äidin vatsassa. Alice kuitenkin varoitti, että taikajuomilla saattoi olla odottamattomia seurauksia, joita edes noidat eivät osanneet kunnolla arvata. Henry otti taikajuoman siitä huolimatta vastaan ja vannoi jääneensä noidalle palveluksen velkaa.

Viime kierroksen osassa Felicia pääsi viimein yli keskenmenosta ystävänsä paronitar Arianan avulla. Felician pahoiteltua käytöstään, kertoi Henry vaimolleen noidan taikajuomasta. Pariskunta päätti yhdessä käyttävänsä taikajuoman, noidan varoituksista huolimatta. Juoma tepsi ja Felicia tuli raskaaksi. Silloin Alice ilmestyi tontille tietoisena Felician raskaudesta ja lapsen sukupuolesta. Alice myös varoitti uudestaan Henryä juoman salaperäisistä sivuvaikutuksista ja kertoi, että oli nähnyt enteitä juoman vaikutuksista. Lisäksi hän vielä muistutti miestä samalla palveluksesta, jonka tämä oli hänelle aiemmin luvannut.

Osan lopussa Jamie jatkoi kasvamistaan ja kaiken tapahtuneen jälkeen poika oli jäänyt vähemmälle huomiolle. Felicia synnytti noidan ennustuksen mukaisesti tytön, joka nimettiin lady Suzanne Byroniksi.

******************

Felicia oli kuumeisesti päättänyt ruveta etsimään pojalleen puolisoa. Vaikka Jamie olikin vielä nuori, niin hän halusi varmistaa, että pojalle löytyisi kunnon puoliso. Felicia olikin kutsunut eri aatelisperheitä heille vierailulle ja laittanut poikansa tutustumaan tyttöihin. Nyt heillä oli kylässä Wardien perhe ja Jamien tuli jututtaa heidän tytärtään Elleniä. Felician mielestä Ellen oli varteenotettava ehdokas, sillä tyttö oli kaunis ja hyväkäytöksinen. Ainoastaan perheen huono rahatilanne heikensi tämän mahdollisuuksia. Jamie kun olisi aatelistyttöjen keskuudessa varmasti suosittu ehdokas puolisoksi, sillä tulisihan tästä vielä kreivi isänsä jälkeen. Suosiossa edelle menisivät vain kruunuprinssi ja herttuan poika.

Jamie oli ollut vastahakoinen, mutta äitiä oli ollut silti pakko totella tässä asiassa. Jamie yritti jutella mukavia tytöille äitinsä tarkkailevan silmän alla, mutta hän ei voinut sille mitään, ettei häntä vielä kiinnostaneet tytöt.

"Mitä mieltä sinä olit Wardien tyttärestä Ellenistä? Entäs aiemmin käyneiden Vanien tytöistä Lilystä ja Daisystä? Prinsessakaksoset vasta parhaimpia olisivatkin puolisoksesi, mutta heitä voi olla vaikea saada sinulle heidän suosionsa tähden. Prinsessasta kyllä saisimme varmasti hyvät myötäjäiset", Felicia selitti pojalleen. "En minä tiedä, ihan kivoja kai kaikki", Jamie vastasi äidilleen vastahakoisesti. "Jamie, tämän perheen perijänä sinun täytyy ruveta jo ajattelemaan tulevaisuuttasi. Kaikki hyvät ehdokkaat varataan niin kovin nopeasti", Felicia sanoi pojalleen.

***********

Henryn ja Felician avioliitto kukoisti jälleen vastoinkäymisten jälkeen. He olivat enemmän kuin halukkaita viettämään yhdessä avioliiton iloja.

Felicia kohteli Suzannea kuin arvokkainta aarrettaan. Hän oli jo pelännyt, ettei koskaan enää saisi kokea pienen vauvan tuoksua. Hän oli myös onnekas, Suzannesta oli kuoriutunut kovin kiltti lapsi.

Felicia oli kovin kiitollinen noidalle tämän taikajuomasta, vaikkei sen seuraksia vielä tiedettykään. Tähän mennessä Suzanne oli vaikuttanut olevan täysin normaali lapsi.

Felicia tutki heidän postiaan kerta toisensa jälkeen verojen toivossa. Henry oli taas pyytänyt heidän maillaan asuvilta maalaisilta veroja, mutta rahvaat tuntuivat maksavan niitä niin kovin vähän kerrallaan. Feliciaa hirvitti jo heidän tulevaisuutensa, verojen nostosta huolimatta rahakirstun sisältö väheni vähenemistään, kun osa saaduista rahoista meni kuninkaan armeijaa varten. Heidän ainoa toivonsa olisi saada Jamielle rikkaasta perheestä tytär puolisoksi, joka silloin toisi suuret myötäjäiset mukanaan.

Huonosta rahatilanteesta huolimatta, Henry oli palkannut vaimolleen avuksi pienipalkkaisen palvelijan. Felician aika meni lasten kanssa, joten apu oli kyllä tervetullutta. Kreivitär olisi kuitenkin mielummin tehnyt senkin työn itse, jotta rahaa olisi säästynyt. Henry oli kuitenkin tehnyt jo päätöksen ja palkannut palvelijan, joten ei hän voinut siitä enää kieltäytyä.

Jamie oli keskittynyt koulussa niin paljon enemmän miekkailuun, että muut aineet olivat jääneet huonommalle tolalle. Opettajat olivatkin antaneet hänelle latinasta laiskanläksyjä. Jamie kirosi opettajiaan mielessään.

Henry oli päättänyt pitää peli-illan kotonaan muille aatelismiehille ja itse kuningas oli myös saapunut paikalle ja liittynyt heidän peliinsä. Tarjolla oli Felician valmistamaa illallista sekä paikallisen viinimestarin tekemää viiniä.

Peli-ilta oli Henrylle oiva tapa parantaa suhteitaan kuningas Edwardin kanssa. Pelin lomassa miehet vaihtoivat kuulumisiaan.

Henry tunsi näppejänsä polttavan päästeessään pelaamaan pitkästä aikaa. Felicia oli suuttunut kovasti edellisestä pelikerrasta, mutta nyt nainen oli suostunut peli-iltaan kuullessaan kuninkaan vierailusta. Edward tuntuikin nauttivan vierailustaan ja selitti miehille yksityiskohtaisesti suunnitelmistaan valtakunnan parantamiseksi.

Illan hämärtyessä ja viinin virratessa, tajusi Henry jossain kohtaa olevansa jo monta tonnia häviöllä. Felicia ei tulisi tästä ilahtumaan.

Kuulin, että palvelijasi pamahti paksuksi", Henry tokaisi herttualle humalaisessa olotilassa. "Näin ilmeisesti, mokoma huora, polkee ilmeisesti useampaakin miestä", Nicolas sanoi ilkeästi. Henry ei voinut olla huvittumatta miehen sanoista ja tämän äänestä erottuvasta katkeruudesta, Nicolaksesta itsestä liikkui useita huhuja rahvaiden parissa, joissa kerrottiin palvelijoista, jotka viettivät useita öitä herttuan lakanoissa. Ja epäilemättä tämänkin palvelija oli niissä vieraillut.

"Kai te sentään erotitte sen palvelijan?" Henry kysyi hienotunteisesti, paljastamatta todellisia ajatuksiaan. Tämän vieressä William liikahti levottomasti ja oli tuijottavinaan pelimerkkejä. He olivat juuri eronneet Thean kanssa riitaisissa merkeissä ja William tiesi, että kuninkaankin täytyi tietää palvelusneitonsa keskenmenosta. "No tuota en, tyttö on ollut kuitenkin hyvä palvelija, eikä vaimollani olisi ollut nyt aikaa etsiä uutta pääpalvelijatarta", Nicolas vastasi kiertäen.

"Vai niin. No hyviä palvelijoita on kyllä vaikea saada", Henry totesi. Kukaan ei sanonut siihen enää mitään, eikä kukaan halunnut mainita kuningas Edwardin palvelijan raskaushuhuista, jotteivat he joutuisi tämän silmissä huonoon valoon. Oli eri asia puhu asiasta herttuan kuin kuninkaan kanssa.

Pidemmälle iltaa mennessä, Henry sai viinistä rohkeutta pyytää kuninkaan koko perhettä vierailulle luokseen. Pelissä hävityt rahat eivät tuntuisi niin pahalta, jos kuninkaan kanssa välit parantuisivat.

"Tottakai tulemme vierailulle. Otan samalla tyttäreni Elizabethin ja Anastasian mukaani", Edward sanoi kohteliaasti ja sai Henryn riemastumaan. Ilta oli sujunut juuri niin kuin hän oli toivonutkin.

*********

Felician yllätyksesi ja iloksi hän huomasi olevansa taas uudestaan raskaana.

Henry oli alkanut opettaa Jamielle lisää taistelutaitoja kartanon harjoitusalueella. Henry tiesi, että koulussa ritarit opettivat pojalle taistelun alkeita jo valmiiksi, mutta hän halusi pojan harjoittelevan niitä myös kotona.

"Ensin nytkit pystyyn ja sitten käytä jalkoja apuna lyönneissä. Tärkeää on myös kerryttää voimaa, jolla lyödä", Henry selitti Jamielle. "Kyllä isä. Voitko näyttää myös kuinka miekkailet?" Jamie kysyi innoissaan.

"Tottakai, istuppa hetkeksi siihen niin isäukko näyttää", Henry sanoi ja otti miekan käteensä. Jamie katsoi ihailevana isänsä taidonnäytteitä.

"Katsos isket vastustaajasi näin, niin hänen puolustukseensa syntyy aukko ja sitten pääset miekalla iskemään näin", Henry sanoi, jatkaen opetustaan. Jamie nautti isänsä kanssa vietetyistä treenituokioista kovasti.

Jamien ja omien velvollisuuksiensa lomassa, hän muisti myös välillä käydä hellimässä pientä Suzannea, joka kasvoi nopeaa tahtia.

Jamie oli taas saanut laiskanläksyä opettajiltaan. Opettajat antoivat pojalle kehuja kyllä taistelutaitojen  ja miekkailutaitojen kehittymisestä, mutta kirjallisessa puolessa pojalla oli edelleen petrattavaa. Jamie ei vain millään tuntunut jaksavan keskittyä niiden tekoon.

Sitten koitti Suzannen aika kasvaa taaperoksi. Perhe vietti pienet syntymäpäivät keskenään.

Lady Suzanne Byron.

Henry ja Felicia olivat haltioituneita kauniista tyttärestään. Felicia ja Henry olivat hieman pelänneet Suzannen kasvua taaperoksi. Mitä jos tytöstä olisi paljastanut jotain kummallista, jonka juoma olisi aiheuttanut? Mutta vieläkään mitään tavallista poikkeavampaa ei tytössä ollut.

Felicia oli yrittänyt olla kovin varovainen tämän raskauden aikana. Hänellä ei kuitenkaan ollut tällä kertaa taikajuomaa suojaamassa lasta ja keskenmeno voisi tapahtua, jos hän rasittaisi itseänsä liikaa. Jokin sisäinen ääni kuitenkin kertoi hänelle, että tämäkin raskaus sujuisi hyvin.

Toistaiseksi kaikki oli kuitenkin mennyt hyvin ja Felicia ei ollut voinut olla miettimättä, vaikuttiko jokin taikajuomassa häneen vieläkin, sillä raskaus oli sujunut yhtä hyvin kuin Suzanneakin odottaessa.

Suzannesta kuoriutui hyvin innokas taapero. Tyttö oli aina valmis kokeilemaan uusia leikkejä veljensä kanssa. Piirtäminen ja palikoilla leikkiminen olikin sisarusparin lempileikkejä.

Felician arki oli hyvin miellyttävää, hän sai viettää päivänsä lasten kanssa. Vaikka Jamie olikin paljon koulussa tai isänsä opissa, niin Jamie vietti silti lopun aikansa äitinsä ja siskonsa kanssa.

"Katso isä, mitä Suzanne piirsi! Hän on tosi taitava" Jamie sanoi ja näytti isälleen tytön piirrosta, joka jostain hämmentävästä syystä näytti heidän pihapuultaan. "Hieno tyttö, mitenkäs sinä sen osasit piirtää? Ethän ole koskaan edes ollut ulkona. Onko äitisi näyttänyt sinulle salaa meidän pihaamme?" Henry sanoi tytölle hieman hämmentyneenä, mutta ylpeänä tyttärensä kyvyistä.

**********

Henry ei ollut uskoa, kun Felicia oli kertonut olevansa taas raskaana. Hän ei ollut uskaltanut toivoa enempää lapsia, kaksikin lasta oli ollut siunaus. Henry tunnusteli kolmannen lapsensa potkuja innoissaan. "Et taida tällä kertaa tietää lapsen sukupuolta?" Felicia sanoi kiusoittelevasti miehelleen. "No en, nyt minulla ei ole aavistustakaan, mutta minulle ei ole väliä kumpi sieltä tulee", Henry sanoi lempeästi.

Felicia suorastaan hehkui raskautensa vuoksi. Raskaus oli sujunut niin hyvin kuin vain pystyi toivoa. Ehkä juoma olikin vaikuttanut vielä seuraavaan raskauteen.

Henry oli hoitanut Suzannea nyt vielä enemmän, kun Felician raskaus oli viimeisillään. Henry halusi varmistaa, että hänen vaimonsa saisi tarpeeksi lepoa.

Kun Felicia oli laittamassa Suzannea nukkumaan, hän tunsi lapsivetensä menevän. "Henryy lapsi alkaa syntyä nyt!" Felicia huikkasi miehelle ja tämä lähti hakemaan apua luostarista.

Nunnan saatua Felician makuulle heidän makuukammariin, alkoi naisen synnytys samantien. Kaikkien yllätykseksi Felicia synnytti kaksospojat.

Ensimmäisenä syntynyt Antonio Byron. Antonio peri lapsista ainoana äitinsä vaaleat hiukset sekä äitinsä silmät.

Toisena syntynyt kaksosista David Byron. David peri isänsä hiukset ja myöskin äitinsä silmät.

Henry oli ylpeä saadessaan vielä kaksi poikaa lisää. Byronin nimen säilyminen olisi nyt hyvinkin varmistettu.

Felicia oli itsekkin tyytyväinen siihen, että oli saanut Henrylle vielä kaksi poikaa lisää. Suzanne todennäköisesti jäisi perheen ainoaksi tyttäreksi. Toisaalta Felicia oli myöskin helpottunut siitä, että kuopukset olivat poikia, sillä heikon rahatilanteen vuoksi heillä ei todennäköisesti olisi ollut varaa kahden tytön myötäjäisiin.

Henry tahtoi edelleen osallistua lastensa hoitoon, varsinkin nyt kun Felician kädet olivat vielä enemmän täynnä työtä kolmen pienen lapsen kanssa. Henry lievitti myös sillä tavoin huonoa omaatuntoaan, hän kun ei ollut vieläkään kertonut vaimolleen pelissä hävityistä rahoista.

Sitten tulikin Suzannen aika kasvaa. Hän päätyikin yllättäen kasvamaan lapseksi vanhempiensa huomaamatta. Suzannesta kasvoi nätti tyttö ja edelleen vanhimmat lapset ovat tulleet enemmän isäänsä.

Kuningasperheen kauankin odotetun vierailun oli aika toteutua ja he saapuivat vierailemaan Byroneille. Jamie oli äitinsä käskyjen mukaisesti ottamassa kohteliaasti prinsessat vastaan.

"Mahtavaa saada teidät ja perheenne vieraaksemme", Henry sanoi toivottaessaan heidät tervetulleeksi.

"Ihana tavata teidät", Isabel sanoi ystävällisesti ja halasi Feliciaa. Miehet taustalla olivat jo intoutuneet juttelemaan työasioista.

"Teillä on kaunis koti, muistuttaa kovasti entistä kotiani", Isabel kehui, katseltuaan ympärilleen. "Kiitos, tämä kartano on on ollut Byroneiden suvussa kauan. Toivottavasti viihdytte luonamme. Olen kuullut teistä paljon mieheltäni. Toivottavasti meistä tulee ystäviä", Felicia sanoi ystävällisesti.

"Tässä on tyttäreni lady Suzanne ja poikani Jamie", Felicia esitteli. Felicia jättikin tyttärensä juttelemaan Isabelin kanssa sillä välin, kun itse lähti valmistamaan vieraille illallista. Suzanne jäi ihmettelemään kovasti kuningattaren vatsaa. 

"Odotatteko vauvaa?" Suzanne kysyi uteliaasti, ennenkö ehti miettiä oliko kysymys sovelias. "Kyllä odotan neljättä lastani", Isabel vastasi lempeästi tytölle. "Vau, sehän on hienoa. Meitäkin on neljä, äiti sai äskettäin vielä kaksoset", Suzanne selitti innoissaan kuningattarelle.

"Oletteko kuulleet Vanien tilanteesta? Paroni William kertoi aiemmin minulle, että hänen vaimonsa Ariana on kadonnut. Häntä ei ole nähty sen jälkeen, kun hän lähti meiltä kylästä muutama päivä sitten", Henry kertoi ruokapöydässä. Felicia unohti hetkeksi kuningasparin läsnäolon ruokapöydässä ja kääntyi hämmentyneenä miehensä puoleen. "Mitä, mihin hän voinut kadota? Hehän asuvat aivan tässä vieressä", Felicia kysyi epäuskoisena mieheltään. 

Felicia tiesi, ettei Ariana ollut niin tyhmä, että olisi eksynyt. Hänelle oli täytynyt sattua jotain. Toisaalta Felician mieleen palautui aikaisemmin käyty keskustelu Arianan kanssa, jossa tämä oli epäillyt miehensä salaavan jotakin. Voisiko siis Williamilla olla jotakin tekemistä Arianan katoamisen kanssa?

"Minäkin kuulin Milo Wardilta tästä uutisesta, on kyllä järkyttävää, että paronittaren arvoisessa asemassa voi joku noin vain kadota", Edward sanoi asiallisesti. "Ja heillähän on monta lastakin. Kuinka ne lapset voivat pärjätä ilman äitiään" Isabel kauhisteli. "Mahtaa olla kamala kokemus lapsille", Felicia sanoi myötätuntoisesti. "Toivotaan, että Milo löytää Ariannan pian", Henry sanoi lohdullisesti.

************

Byroneiden osa oli nyt tälläinen väliosa, kun seuraavilla kierroksilla Byronin perheen lasten kasvaessa alkaa taas tapahtua enemmän. Seuraavassa osassa jatkammekin sitten herttuoiden matkassa. Käyn lähiaikoina vastailemassa jokaiselle aikaisempiin kommentteihin, kiitos paljon niistä! :) Käyn lukemassa myös muiden tarinoiden uudet osat, kun vain ehdin. Muistakaa myös kurkkia pääperheiden sukupuita tuosta sivun yläreunasta. Kommentteja tästä osasta?