Osa 9. Extraosa 1: Whited & Redd

Osia tulee nyt nopeaan tahtiin, kun on syyslomalla ollut aikaa kirjoittaa. Tässä extrassa päästään tutustumaan Moonlaken noitiin. Nauttikaa extraosasta!

Redd (tapahtuu ennen 1. kierroksen alkua)

Tia Redd eli metsän siimeksessä piilossa muilta valtakunnan simeiltä. Redd oli vanha aatelissuku, mutta muut sukulinjat olivat sammuneet jo aikoja sitten ja Tia oli viimeinen jäljellä olevasta suvustaan. Heidän geeneissään oli aina virrannut taikuus, mutta Tia ei ainakaan tiennyt kenenkään muun sukulaisensa kääntyneen pahaksi.

Tiasta liikkui monenlaisia huhuja. Hänen huhuttiin tappaneen koko perheensä yksi kerrallaan ja väitettiin, että hänellä oli ollut jotain tekemistä edellisen kuninkaan aikaiseen poismenoon. Mitään ei tiedetty kuitenkaan varmaksi, eikä hänen olemassaoloaan voitu todistaa.

Tian huhuttiin myös houkuttelevan miehiä luokseen. Tia teki miesten kanssa sopimuksia siihen liittyen, mitä kukin tahtoi ja vastineeksi he antoivat Tialle, mitä hän halusi. Tialla oli suuret taikavoimat, joita käyn käytti aiheuttamaan kaaosta ja saamaan itselleen valtaa.

************

Simon oli pitkänaikaa jakanut isänsä kunnianhimoisen tavoitteen päästä nousemaan vielä joskus aateliseksi. Aatelisarvon osto oli kuitenkin hyvin kallista ja vaati suhteita, joten omana elinaikanaan hän ei uskonut sinne enää pääsevänsä. Silti ritariluokkaan voisi olla vielä mahdollista päästä, kunhan vain Simonin rahakirstu kasvaisi kaupanteon avulla. Ja siihen hän tarvitsisi apua.

Simon oli tavannut Tia Reddin sattumalta metsästysretkellään. Nainen oli kaunis, naisen ulkomuodosta saattoi päätellä tämän olevan aatelinen. Silti Simon oli kuullut kyläläisten tarinoita mystisestä noidasta, joka oli tullut suoraa helvetistä punaisilla hiuksillaan ja silmillään. Ja Tian olemus vastasi kertomusta, hän ei ollut koskaan nähnyt kellään punaisia silmiä.

"Taidat tietää, kuka olen. Mutta silti et juokse huutaen karkuun niinkuin jotkut arkajalat", Tia sanoi nauraen. "Tiedän. Olet Tia Redd. Ja kuten varmaan arvaat haluan sinulta apua", Simon sanoi rohkeasti.

"Jos minä auttaisin sinua, niin mitä minä saisin siitä?" Tia sanoi ja meni niin lähelle miestä, että Simon tunsi naisen hengityksen ihollaan."Mitä vain haluat", Simon sanoi kuin huumaantuen naisen tuoksusta.

"Hyvä on, haluan sinut. Tule luokseni, niin sovimme tarkemmin sopimuksemme ehdoista", Tia kujersi miehen korvaan. Simon päätti seurata Tiaa tämän kotiin, huomioimatta sisäistä ääntänsä, joka varoitti naisesta.

Tia johdatti miehen vanhalle ränsistyneelle kartanolle. "Ennen kuin mitään tapahtuu, haluan tehdä sopimuksemme selväksi. Mitä sinä haluat? Yleensä kaikki haluavat joko lapsia, naisia, rahaa, kunniaa, taitoja tai kuolleita henkiin. Kaikki te olette aina niin samanlaisia", Tia luetteloi tylsistyneenä. "Haluan aatelisarvon ja rikkauksia", Simon sanoi esittäen toiveensa.

"Kuules, aatelisarvoa en voi sinulle luvata, sillä en voi sen kohdalla auttaa. Kuningas ja papisto myöntää aatelisarvon, mutta rikastumaan voin sinua auttaa", Tia selitti turhautuneena."No hyvä on, ymmärrän. No sitten haluan rikastua niin paljon, että voin nousta ritariksi. Haluan perheeni tulevan kuulumaan ritariluokkaan", Simon sanoi esittäen uuden pyynnön. "Hohhoh, kuten sanoin, olette aina niin tylsiä ja ennalta-arvattavia", Tia sanoi kyllästyneenä. "Mutta hyvä on. Autan sinua rikastumaan, lopun saat hoitaa itse."

"Rikastumista voin edesauttaa lisäämällä onneasi, kauppasi tuotteiden myyntiä ja myyntitaitojasi. Voin taata sinulle myös esikoiskaksoset, jotta saat tyttären ja pojan mahdollisimman ajoissa auttamaan kaupanteossa. Voin myös auttaa yhtä tyttäristäsi naimaan ritarin, jos saat tarvittavat myötäjäiset kasaan. Tiedät, että naittamalla ritarin tyttärellesi, oma arvosi nousee ja parantaa myös kauppasi myyntiä aatelisten keskuudessa", Tia selitti miehelle suunnitelmaa. 

"Sehän kuulostaa hyvältä. Voimmeko nyt mennä sängyn puolelle", Simon vastasi malttamattoma. "Odota, vielä on pari varoituksen sanaa. Ja muista, en ole samanlainen kuin tuore vaimosi. Täällä minä määrään", Tia sanoi vihaisesti miehen keskeytyksestä.

"Nimittäin nyt mennään siihen, mitä minä hyödyn siitä, että autan sinua. Pyynnöillä on aina seurauksensa minun kanssani. Seuraavan vaiheen jo arvaatkin, mutta muista, että loitsut ja taikajuomat vaativat myös omansa. Minulle jäät velkaa palveluksen, jonka esitän sinulle monia vuosia myöhemmin. Sinun tulee tehdä minulle palvelus, oli se sitten mitä tahansa. Muista, että voin aina myös perua taikani, jos et tottele", Tia selitti hymyillessään häijysti.

"Niin ja taikoja varten suosittelen hommamaan paljon lapsia tulevaisuudessa, sillä ainakin yhden heistä taika vaati omaksensa jo vaimosi kohdussa", Tia sanoi pahaenteisesti.

"Hyvä on, suostun", Simon sanoi rikkaudet mielessään. Hän ei jaksanut nähdä ajatusta muille sopimuksen ehdoille, ne olisivat edessä vasta kaukana tulevaisuudessa. Ja muutenkin sopimuksen seuraava vaihe kuulosti jo sen sen verran houkuttelevalta, ettei hän enää malttanut odottaa sen täyttämistä.

"Suudelmalla sopimus on sinetöity", Tia sanoi ja suuteli miestä.

Tia johdatti Simonin sänkyyn suudellen miestä intohimoisesti. Tämä vaihe sopimuksesta oli kummastakin miellyttävä toteuttaa.

***************

Jonkin ajan päästä Tia nousi sängystä tyytyväisenä, jättäen Simonin nukkumaan.

Tia oli hyvällä tuulella. Kaikki oli mennyt juuri niinkuin pitikin. Simon oli suostunut sopimukseen. Miehiä oli niin helppo hallita.

Tia tiesi, että Simon ei ollut kunnolla tajunut, mitä oli luvannut. Ja tämä sopimus olisi vasta alkua. Tulevaisuudessa muutkin simit tulisivat pyytämään hänen apuaan.. Moonlake tulisi kokemaan hänen aiheuttamaansa kaaosta ja surua. 

Tia päättikin ryhtyä toimeen, hänen tulisi löytää sopivia loitsuja ja taikajuomia auttamaan Simonia.

***********************

Whited (tapahtuu 1. kierroksen jälkeen, ennen 2 kierrosta)

Henry Byron oli saanut tietoonsa, että Moonlaken syrjäseudulla suuressa, synkässä metsässä huhuttiin asuvan pelottavaa porukkaa. Metsässä oli nähty niin noitia, vampyyrejä, kiertolaisia kuin ihmissusia. Henry tiesi, että sieltä, jos jostakin hän löytäisi tarvitsemansa noidan. Moonlakessa oli kiellettyä olla tekemisissä minkään yliluonnollisen olennon kanssa. Erityisesti noitia pelättiin ja noidiksi epäillyt joutuivat hirtettäväksi tai poltetuksi roviolla. Niimpä Henry oli päättänyt lähteä metsään yksin, että kukaan ei saisi tietää hänen aikeistansa. 

Henryn kuljettua jonkin aikaa metsässä, hän saapui pienen rämsistyneen mökin pihaan. Mökin pihapiiri oli täynnä vieraannäköisiä kasveja, jotka kukoistivat. Mökin laseista näkyi valoa ja pihan soihdut paloivat. Mökissä selvästi asui joku.

Henryn vasta miettiessä oveen koputtamista, mökistä astui ulos vaalea ja kaunis nainen. Nainen katsoi häntä aprikoivasti, mutta ei vaikuttanut yllättyneeltä nähdessään hänet.

"Oletko sinä noita?" Henry päätti kysyä suoraan. "Olen. Nimeni on Alice Whited. Miksi olet Henry tullut tänne?" nainen kysyi takaisin. "Tarvitsisin noidan apua", Henry sanoi, eikä edes ihmetellyt mistä tämä tiesi hänen nimensä. "Vaimoni sai keskenmenon ja on menettänyt siksi halunsa elää. Hän ei halua enää lapsia, koska pelkää seuraavankin raskauden menevän kesken", Henry jatkoi, kertoen rehellisesti asiansa. Jokin tuossa naisessa sai hänet luottamaan tähän samantien ja puhumaan totta.

"Mutta mitä sinä haluat tarkalleen minulta? En voi tuoda kuollutta enää takaisin henkiin, se rikkoisi luonnon tasapainoa", Alice selitti hämmentyneenä miehen pyynnöstä. "Tiedän enkä haluakkaan sitä. Toivoisin, että osaisit tehdä jonkinlaisen juoman, jolla voisi suojella seuraava lasta raskauden ajan. Niin, että tällä lapsella ei olisi hätää", Henry selitti tarkemmin.

"Hmm vai suojelusjuoman. Se olisikin jotain uutta. En ole koskaan tehnyt sellaista juomaa", noita sanoi mietteliäästi. "Mutta sinähän olet noita ja osaat varmasti monenlaisia juomia ja loitsuja. Ei noitien kanssa asioiminen olisi muuten kielletty laissa", Henry sanoi ihmeissään. "En minäkään vielä kaikkea osaa", nainen vastasi.

Alice katsoi hetken miehen epätoivoisia ja surullisia kasvoja, jotka synkkenivät entisestään hänen sanoistaan. Mies oli kärsinyt, samoin kuin hänen perheensä. Ehkä hän voisi silti kokeilla etsiä sopivan reseptin tai tehdä sellaisen itse.

"Mutta voin minä yrittää auttaa sinua. Aikeesi ovat kuitenkin hyvät", Alice vastasi aiestiessaan miehen syvenevän epätoivon. "Muista kuitenkin, että käytettäessä taikajuomia, niillä voi olla odottamattomia seurauksia, joita edes minä en osaa kunnolla arvata", noita varoitti miestä. "Ymmärrän, mutta tämä on ainoa keino, minkä keksin", Henry vastasi. "Hyvä on. Ilmoitan sinulle, kun juoma on valmis. Tuon sinut silloin luokseni taikavoimillani", Alice selitti ja viittoi miestä lähtemään.

****************

Alice oli selaillut jonkin aikaa loitsu- ja taikajuomakirjaansa, jotta löytäisi oikean reseptin Henrylle. Kirjassa oli monenlaisia taikoja, joista hän ei ollut ennen kuullutkaan. Alice tiesi, että hänellä oli vielä paljon opeteltavaa taikuudessa. Alice kunnioitti taikavoimiaan ja pitäytyi vain neuraaleissa tai hyvissä taioissa ja resepteissä. Hän halusi muille simeille vain hyvää.

Kokeiltuaan erilaisia reseptejä, Alice oli varma, että oli viimein löytänyt oikean siihen. Hän alkoi hämmentää padassaan taikajuomaa, lisäten erilaisia reseptissä tarvittavia osia ja juoma alkoi muuttua vähitellen oikeanlaiseksi.

Saadessaan käteensä vaaleanpunaisen juoman, Alice hihkaisi onnessaan. Hän oli onnistunut!

Hetkessä hän taikoi Henryn paikalle. Mies ilmestyi hänen eteensä ihmeissään, mutta hyvillään. Hän ojensi pullon miehelle. "Tässä, pyydä vaimoasi juomaan tämä ennenkuin yritätte lasta. Taikajuoman pitäisi tehdä vaimosi raskaaksi ja suojella tulevaa lasta hänen kehossaan. Lapsen pitäisi olla täysin turvassa", Alice ohjeisti Henryä.

"Kiitos. En voi kyllin kiittää teitä tarpeeksi. Pelastitte perheeni", Henry sanoi onnellisena. "No sovitaan, että jäätte minulle palveluksen velkaa, mutta tein sen silti mielelläni", Alice vastasi hymyillen.

Miehen lähdettyä Alice ei voinut kuin hymyillä onnellisena. Hän rakasti muiden auttamista.

Osa 8. Wessex (kuninkaalliset)

Koronan jyllätessä ja sadekelien vallitessa, on hyvä keskittyä uusien osien tekoon. Viimeisenä olisi kuninkaallisten vuoro.

************

Thea oli sopeutunut hyvin kuninkaan linnan palvelijattareksi. Hän vastasi erityisesti ruuanlaitosta, lastenhoidosta ja ylimpänä palvelusneitona, hän vastasi myös koko linnan palvelusväestä.

Kuningas Edwardin ja kuningatar Isabelin liitto oli vielä tuore. Isabel oli ollut häiden jälkeen yksin uudessa kodissaan vartijoineen ja palvelijoineen. Edward oli vartijoidensa kera matkustanut naisen synnyinmaahan Sunbridgeen järjestämään kasvokkain Isabelin isän kanssa maiden poliittisen liiton välisiä asioita. Palattuaan linnaan, Edward halusi alkaa tutustua kuningattareensa, jonka kanssa he eivät olleet vielä olleet kaksin hääyön lisäksi.

Isabelia hermostutti ja ujostutti kuninkaansa seura. Hän tiesi Edwardin mieltyneen häneen kovasti, mutta pelkäsi sen johtuvan vain hänen ulkonäöstään. Isabelilla oli ollut paljon kosijoita omassakin maassaan, mutta Edwardin tarjous myötäjäisistä tämän isälle oli ollut suurin ja hyödyttänyt maata eniten poliittisesti. Isabel ei tiennyt miehestään tai uudesta kotimaastaan oikeastaan mitään ennestään. Moonlake oli Isabelille vieras valtakunta ja nyt hänen pitäisi olla sen kuningatar.

Isabel laittautui kuningastaan varten valmiiksi iltaa varten, ensimmäistä kertaa häiden jälkeen. Isabel makasi sängyllä ja tunsi pulssinsa kohoavan. Hän toivoi miehen olevan yhtä hellä kuin hääyönäkin. Hän koki itsensä niin kokemattomaksi näissä touhuissa, vaikka äiti oli hänelle opettanutkin, mitä aviovuoteessa tapahtui ja kuinka miestä tuli miellyttää.

Edward saapui makuukammariin ja katsahti kaunista puolisoaan, joka odotti häntä. Isabel oli hänestä kaunein ja täydellisin nainen, jonka hän oli koskaan nähnyt. Hän oli ollut onnekas saadakseen naisen itselleen.

Edward lähestyi naista ja nosti kätensä hellävaroen naisen poskelle kuin tämä voisi hajota yhdestä kosketuksesta. "Olet niin kaunis. Anteeksi, että olen jättänyt sinut yksin linnaan näin pitkäksi aikaa", Edward sanoi ja Isabel hymyili ujosti miehelle. 

"Tiedän, että sinua jännittää. Mutta jätä kaikki minun huolekseni", Edward sanoi hiljaa ja kantoi tuoreen vaimonsa sängylle. Isabel nyökkäsi jännittyneenä miehelle, pystymättä sanoa sanaakaan. Edwardin katsoessa häntä pitkään silmiin, Isabel tunsi sisällään lämpöisen, kaihertavan tunteen, joka sai hänet hymyilemään aviomiehelleen entistä leveämmin.

Yhteisen tuokion jälkeen, Edwardin nukahti hänen viereensä. Isabel jäi miettimään heidän tulevaa yhteistä elämäänsä. Ehkä hän vielä tulisi olemaan onnellinen uudessa kodissaan. Ainakin hänen puolisonsa pitäisi hänestä huolen. 

****************

Arki lähti rullaamaan kuninkaallisillakin. Kuningasparina he söivät välillä yhdessä ja tutustuivat toisiinsa hiljalleen. Yksin ollessaan Isabel harrasti aatelisnaiselle sopivia taitoja. Isabel oli hyvin musikaalinen ja niin tämän lempiajanviete oli pianon soitto.

Isabel ujosteli edelleen Edwardia, mutta päivä päivältä tohti keskustella tämän kanssa enemmän. Useimmiten Edward kuitenkin hoiti puhumisen. Edward oli huomannut naisen olevan ujo ja hiljainen, mutta häntä se ei haitannut. Ajan kuluessa tämä varmasti uskaltaisi avautua hänelle enemmän.

Thea oli alkanut opetella uusia reseptejä loihtiakseen juhlaillallisia kuningasparin alkaessa kutsua muita aatelisia luokseen. Hänen ajatuksensa kuitenkin olivat harhautua miettimään menneisyyttä. Thea muisti, kuinka kerran oli toivonut voivansa mennä naimisiin elämänsä rakkauden kanssa ja saavan useita lapsia. Mies oli ollut kuitenkin aatelinen ja hylännyt hänet aatelisnaisen vuoksi. 

Thea silloin oli päättänyt hylännyt unelmansa ja saanut vanhempansa antamaan hänet palvelijaksi kuninkaan linnaan. Silti joskus Thea toivoi, että elämä olisi mennyt eri tavalla, että kyseinen mies oli kosinut häntä, eikä sitä toista naista. Ei hän silti ollut katkera, valtakunnassa ei ikinä olisi hyväksytty aatelismiestä ja kauppiasperheen tytärtä yhdessä.

Isabel oli jo vähän aika epäillyt olevansa raskaana ja nyt hän sai viimein varmistuksen epäilyilleen, kun huomasi mahansa pyöristyneen ja tunsi selvän vauvan potkaisun. Isabel oli aina halunnut paljon lapsia, joten ei olisi voinut onnellisempi.

Isabel päätti, että hänen oli aika kertoa Edwardille raskaudesta. Hän päätti istahtaa varovasti miehensä viereen ja kertoa asiansa.

"Hyvä kuninkaani, minulla on kerrottavaa. Olen raskaana", Isabel sanoi varovasti. Edward jäi tuijottamaan vaimoaan. Miehellä kesti hetken aikaa sulatella uutiset.

"Sehän on aivan mahtavaa. On hienoa, että olet antamassa minulle lapsen ja vielä näin pian häidemme jälkeen", Edward sanoi onnellisena ja otti naisen hellästi lähelleen.

"Toivottavasti saamme paljon poikia", Edward sanoi iloisena ja siveli kuningattarensa vatsaa yrittäen tuntea lapsen potkintaa.

"Onneksi olkoon raskaudestanne, hyvä kuningatar. Toivon teille paljon poikia ja suojelusta jumalalta teille ja lapsellenne", Thea sanoi tapojen mukaisesti. Hän oli huomannut Isabelin pyöristyneen vatsanseudun. "Kiitos teille, olemme hyvin onnellisia tulevasta pienokaisesta. Toivon vain, että tuleva lapsi olisi poika, jotta Edward saisi tarvitsemansa kruunuprinssin ", Isabel sanoi paljastaessaan asian, joka oli häntä vaivannut jo jonkin aikaa.

"Voi älkää siitä murehtiko, olen varma, että ennen tai myöhemmin saatte monta poikalasta", Thea sanoi rohkaisten Isabelia. "Olen silti kuullut paronien ja kreivien saaneensa jo omat esikoisensa. Kreivi Henry Byronin esikoinen oli heti poika. Paroni William Vanen esikoinen oli taas tyttö. Entä jos valtakunta alkaa juoruta, jos en pysty samaan kuin kreivitär?" Isabel mietti huolestuneena. Kuullessaan Williamin nimen Thea sydän oli jättää lyönnin välistä, mutta silti hän yritti jatkaa kuningattaren tyynyttelyä. "En usko, että sillä on väliä, onko kruunuprinssi esikoinen vai ei. Tärkeintä on, että tulevat lapsenne ovat terveitä ja elossa syntyessään."

"Se on kyllä totta, kuulin, että kreivitär Felicia sai keskenmenon. Huhutaan, että hän on sulkeutunut kartanoon, eikä kukaan ole nähnyt tätä viikkoihin. Ehkä minä todellakin murehdin liikaa. Tärkeintä on, että saan pienokaisen terveenä käsivarsilleni, enkä joudu kokea samaa kohtaloa", Isabel jatkoi mietityttään asiaa, Thean nyökkäillessä takaisin kuningattarelle.

Kuningattaren kanssa käydyn keskustelun jälkeen, Thean oli pakko tarkistaa toiselta palvelijalta varmistus paronin olinpaikasta. "Onko totta, että Paroni William asuu Moonlakessa nykyään? Eikö hän ole kotoisin Stonewoodista?" Thea kysyi yrittäen pitää äänensä mahdollisimman neutraalina. Kukaan ei saisi alkaa epäillä. "Kyllä, olen kuullut, että paronin perhe, muutti Stonewoodista muutamia vuosia sitten tämän naitua lady Ariannan. Ilmeisesti paronin isä halusi rakennuttaa pojalleen paremman, uuden kartanon maa-alueelle, jonka sai sopimuksella silloiselta kuninkaalta. Kartanon rakennuttamiseen meni paljon rahaa", palvelijatar selitti.

Kuningas Edward oli tyytyväinen valtakuntaansa, vaikka Moonlake oli vielä pieni valtakunta, niin maassa vallitsi silti rauha. Naimalla Isabelin, hän oli luonut vahvan liiton Moonlaken ja Sunbridgen välille. Jos maa koskaan joutuisi sotaan, niin he saisivat sieltä avuksi sotilaita ja aseita. Silti Edward haluaisi tulevaisuudessa nostaa Moonlaken suuremmaksi ja vaurakkaammaksi valtakunnaksi kuin mitä se tällä hetkellä oli. Hänen pitäisi alkaa luoda suurempaa omaa armeijaa, sillä ei voisi laskea valtakunnan tulevaisuutta pelkästään naapurivaltakunnan avun varaan.

Isabel oli mietiskellyt Thean kanssa käymäänsä keskusteluaan. Hän oli päätynyt palvelijattaren olevan oikeassa ja nyt hän oli paljon rauhallisempi kuin aikaisemmin. Turha hänen olisi murehtia lasten sukupuolia. Hän rakastaisi lasta, olisi se sitten poika tai tyttö. Ja toivon mukaan, hän saisi useamman kumpaakin sukupuolta.

Edward oli alkanut luoda uuta lakia, joka vahvistaisi pitemmällä tähtäimellä valtakuntaa. Hän oli suunnitellut, että kaikkien aatelispoikien tulisi suorittaa tietty palvelusaika kuninkaan armeijassa. Palvelusajan suorittaneet voitaisiin mahdollisen sodan syttyessä määrätä puolustamaan valtakuntaa.  Ennen valtakunnassa aatelisperheen pojat olivat suorittaneet palveluksen vain siksi, jotta saisivat todistaa arvonsa, mutta se ei ollut ennen pakollista. Lain avulla Edward tekisi siitä pakollista kaikille aatelispojille ja saisi sillä tavoin vahvemman armeijan.

Perheen kartanon perijä suorittaisi vain tietyn ajan armeijassa palvelustansa, mutta jos aatelispoika ei ollut perheensä vanhin poika, niin pojalla olisi mahdollisuus aloittaa ritarinkoulutus ja liittyä lopulta ritareihin. Lapsesta asti kaikkien aatelispoikien tulisi saada opetusta armeijaa varten miesten hallitsemisssa taidoissa kuten ratsastuksessa, miekkailussa ja taistelutaidoissa ilman aseita.

Isabel odotti haltioissaan tulevaa pienokaista. Kuninkaanlinnan lastenkammari oli viimein saatu valmiiksi. Isabel oli aina tiennyt haluavansa lapsia ja nyt kun haave tuntui olevan niin lähellä toteutua, että Isabelin alkoi vallata pieni pelko. Mitä jos jokin menisi vikaan? Mitä jos hän tai lapsi kuolisi lapsivuoteelle? Valtakunnassa ei ollut mitenkään tavatonta, että lapsi tai äiti kuoli synnytyksen aikana. Onneksi kuningattarena hän saisi parhaimman avun valtakunnassa mukaan synnytykseen. Luostarista saapuisi nunna etukäteen linnaan odottamaan synnytyksen alkua ja myös kokeneita synnytyksessä olleita palvelijoita oli määrätty synnytykseen mukaan. Kuningas halusi varmistaa puolisonsa ja tulevan lapsensa turvallisuuden.

Thea ei ollut saanut mielestään, sitä että William asui nykyään ihan kuninkaalinnan lähellä. Hän ei ollut nähnyt miestä vuosiin. Theaa olisi houkuttanut käydä kävelemässä Williamin kartanon ohi, mutta jokin oli estänyt häntä. Mies oli nykyään paroni ja hän oli kuninkaallisten pääpalvelusneito. Thea tiesi, että saattaisi romahduttaa kummankin elämän yrittäessään mennä tapaamaan miestä. Ja Williamilla oli nykyään oma perhe, joihin kuului vaimo ja tytär. Hän ei halunnut sotkea näiden elämää. Silti jos hän vielä joskus näkisi Williamin, hän ei tietäisi kuinka reagoisi.

Isabelin raskaus oli loppuvaiheessa ja pian koittaisi synnytyksen aika. Naisen vatsa oli suurempi kuin kellään muulla aatelisnaisella.

Thean sisar Anne oli tullut vierailulle naisen luokse. Thea oli huolissaan siskostansa. Tämä oli kertonut herttua Nicolaksen ehdotuksesta ja siitä kuinka olisi aikeissa suostua siihen. Thea yritti saada siskonsa muuttamaan mielensä, mutta turhaan. Anne oli jo hyvin varma päätöksestään ja näki siinä enemmän hyvää kuin huonoa. "Älä minusta huoli, minustahan saattaa tulla, vaikka vielä herttuan virallinen rakastajatar ja hänhän voi joskus ostaa minulle oman kartanon, johon sinä voit sitten tulla vierailemaan", Anne sanoi kuulematta puoliakaan siskonsa varoituksista.

"Hyvä on, muista sitten, että minä varoitin sinua. Pidä itsestäsi huoli", Thea vastasi tappionsa myöntäneenä ja halasi siskoansa hyvästiksi. Thea tiesi, että Anne oli aina ollut kovin itsepäinen, eikä ajatellut asioita loppuun asti. Silti Anne oli hänen ainoa pikkusiskonsa, joten Thea tulisi aina yrittämään pitää huolta tästä.

Edward oli viimein saanut kaikki kohdat uudesta laistaan valmiiksi ja saanut siihen hyväksynnän papistolta. Laki oli aika lähettää julistettavaksi kansalle.

Eräänä iltana Isabel oli siirtymässä nukkumaan makuukammariinsa, kun voimakas kipu viilsi hänen vatsaansa. Isabel alkoi huutaa kivusta saaden kuninkaan, nunnan ja palvelijat juoksemaan luokseen hätääntyneenä. Naista oli myöhäistä siirtää enää ja lapsi syntyi samaan paikkaan palvelijoiden ja nunnan avustuksella. Kuningas odotti jännittyneenä synnytyksen ajan viereisessä huoneessa.

Synntyksen jälkeen Edwardin käsivarsille tuotiin vastasyntynyt lapsi. Kaikki luulivat synnytyksen olleen ohi, mutta äkkinäisesti Isabel kirkaisi tuntiessaan uuden kipuaallon vatsallaan. Thea ilmoitti tutkittuaan naisen, että tämä odottikin kaksosia ja synnyttää vielä toisen lapsen perään. Kuningas saatettiin kiireellä takaisin, tuore lapsi sylissään, odottamaan toisen lapsen tuloa. Sillä välin Isabel valmisteltiin toista synnytystä varten.

Ensimmäisenä syntynyt prinsessa Elizabeth Wessex. Elizabeth peri isänsä silmät, äitinsä ihon ja molempien hiustenvärin.

Toisena syntynyt prinsessa Anastasia Wessex. Anastasia peri äitinsä silmät, isänsä ihonvärin ja molempien hiustenvärin.

**************

Thea iloitsi kuningasparin kaksostytöistä. Linna oli tuntunut tyhjältä ilman pieniä lapsia. Thea hoiti mielellään pienokaisia, vaikka heissä olikin työtä. Hän oli aina rakastanut lapsia ja joskus haaveillut omasta suuresta perheestä.

Mitä kauemman Thea sai hoitaa kaksosia, sitä enemmän hän alkoi kaivata omia lapsia. Kuningasparin lapset olivat ihania, mutta ne eivät silti korvaisi kokonaan, sitä jos hän vielä voisi joskus saada omia lapsia.

Kuningaspari oli huomannut, että heitä yhdisti musikaalisuus. Edward oli etevä viulun soitossa ja Isabelin loisti pianon soitossa. Yhdessä he saivat aikaan kauniin sävelen.

Edwardia oli alkanut vaivannut se, että hänen esikoisensa olivat molemmat tyttöjä. Edwardin tulisi saada mahdollisimman pian kruunuprinssi, jotta kruunu pysyisi Wessexin suvussa. Hän ilmaisikin huolensa vaimolleen ja ohjeisti tiukasti naisen olemaan aviovuoteessa valmiina häntä varten jokaisena iltana tästä lähin.

Isabel koki itsensä huonoksi vaimoksi, kun oli saanut aikaan kaksi tytärtä poikien sijasta. Hän kyllä ymmärsi Edwardin huolen, mutta ei voinut silti huomaamatta, että aviovuoteen jakaminen alkoi tuntua enemmän työltä kuin nautinnolta. Aiemmin Edward oli huomioinut hänen halunsa ja mielipiteensä aviovuoteessa, mutta nyt mies tuntui pakkomielteiseltä pojan saamisessa ja halusi jakaa sängyn vain, jotta hän tulisi raskaaksi.

Isabel otti tavan käydä salaa palvelijattareltaan hoitamassa, silittelemässä ja halaamassa lapsiaan. Yleensä valtakunnassa kuningar hoiti vain lasten opettamiseen liittyvät asiat vauva- sekä taaperoiässä ja palvelijatar hoiti muut asiat. Isabel ei kuitenkaan malttanut jättää lastenhoitoa pelkästään tälle.

Isabelia ei itseä haitannut se, että hän oli saanut kaksi tyttöä. Hän rakasti tyttäriään ja oli varma, että heidän tyttäristään tulisi niin kauniita ulkoa- ja sisältäpäin, että valtakunnan muut aatelispojat tulisivat vielä kilpailemaan heistä.

Thea tuijotti kaivoa mietteissään, hän oli saapunut linnan kaivolle nähtyään Williamin. Hän ei ollut voinut estää itseään näkemästä miestä, houkutus oli ollut liian suuri. Hänen oli ollut pakko nähdä mies vielä kerran. Silti hänen ei olisi pitänyt mennä, kaikki vanhat tunteet tuntuivat tulleen takaisin Williamin nähdessään. Kaikki oli muuttunut nyt vain vaikeammaksi. Thea oli täynnä monenlaisia tunteita.

Hän oli kuullut muilta palvelijoilta, että kaivot joskus pystyivät toteuttamaan toiveita. Thea ei ollut siihen saakka uskonut moisiin tarinoihin, mutta nyt hän oli epätoivoinen. Thea otti lantin käteensä taskustaan ja heitti lantin kaivoon. 

"Toivon, että saisin vielä Williamin omakseni ja saisin hänen kanssaan lapsia", Thea sanoi hymyillen ja katsahti taivasta kohti, ehkä joku vielä kuulisi hänen toivomuksensa.

*******************

Siinä oli tämä osa. Mitä veikaatte kuinka Thean käy? Toteutuuko naisen toivomus? Seuraavaksi ilmestyy extraosa, josta en vielä paljasta mitään tarkempaa, mutta yleensä extraosissa nähdään vaihtelevasti pääperheiden eri jäseniä ja sivuperheiden henkilöitä. Kommentit on aina tervetulleita! :)