Osa 9. Extraosa 1: Whited & Redd

Osia tulee nyt nopeaan tahtiin, kun on syyslomalla ollut aikaa kirjoittaa. Tässä extrassa päästään tutustumaan Moonlaken noitiin. Nauttikaa extraosasta!

Redd (tapahtuu ennen 1. kierroksen alkua)

Tia Redd eli metsän siimeksessä piilossa muilta valtakunnan simeiltä. Redd oli vanha aatelissuku, mutta muut sukulinjat olivat sammuneet jo aikoja sitten ja Tia oli viimeinen jäljellä olevasta suvustaan. Heidän geeneissään oli aina virrannut taikuus, mutta Tia ei ainakaan tiennyt kenenkään muun sukulaisensa kääntyneen pahaksi.

Tiasta liikkui monenlaisia huhuja. Hänen huhuttiin tappaneen koko perheensä yksi kerrallaan ja väitettiin, että hänellä oli ollut jotain tekemistä edellisen kuninkaan aikaiseen poismenoon. Mitään ei tiedetty kuitenkaan varmaksi, eikä hänen olemassaoloaan voitu todistaa.

Tian huhuttiin myös houkuttelevan miehiä luokseen. Tia teki miesten kanssa sopimuksia siihen liittyen, mitä kukin tahtoi ja vastineeksi he antoivat Tialle, mitä hän halusi. Tialla oli suuret taikavoimat, joita käyn käytti aiheuttamaan kaaosta ja saamaan itselleen valtaa.

************

Simon oli pitkänaikaa jakanut isänsä kunnianhimoisen tavoitteen päästä nousemaan vielä joskus aateliseksi. Aatelisarvon osto oli kuitenkin hyvin kallista ja vaati suhteita, joten omana elinaikanaan hän ei uskonut sinne enää pääsevänsä. Silti ritariluokkaan voisi olla vielä mahdollista päästä, kunhan vain Simonin rahakirstu kasvaisi kaupanteon avulla. Ja siihen hän tarvitsisi apua.

Simon oli tavannut Tia Reddin sattumalta metsästysretkellään. Nainen oli kaunis, naisen ulkomuodosta saattoi päätellä tämän olevan aatelinen. Silti Simon oli kuullut kyläläisten tarinoita mystisestä noidasta, joka oli tullut suoraa helvetistä punaisilla hiuksillaan ja silmillään. Ja Tian olemus vastasi kertomusta, hän ei ollut koskaan nähnyt kellään punaisia silmiä.

"Taidat tietää, kuka olen. Mutta silti et juokse huutaen karkuun niinkuin jotkut arkajalat", Tia sanoi nauraen. "Tiedän. Olet Tia Redd. Ja kuten varmaan arvaat haluan sinulta apua", Simon sanoi rohkeasti.

"Jos minä auttaisin sinua, niin mitä minä saisin siitä?" Tia sanoi ja meni niin lähelle miestä, että Simon tunsi naisen hengityksen ihollaan."Mitä vain haluat", Simon sanoi kuin huumaantuen naisen tuoksusta.

"Hyvä on, haluan sinut. Tule luokseni, niin sovimme tarkemmin sopimuksemme ehdoista", Tia kujersi miehen korvaan. Simon päätti seurata Tiaa tämän kotiin, huomioimatta sisäistä ääntänsä, joka varoitti naisesta.

Tia johdatti miehen vanhalle ränsistyneelle kartanolle. "Ennen kuin mitään tapahtuu, haluan tehdä sopimuksemme selväksi. Mitä sinä haluat? Yleensä kaikki haluavat joko lapsia, naisia, rahaa, kunniaa, taitoja tai kuolleita henkiin. Kaikki te olette aina niin samanlaisia", Tia luetteloi tylsistyneenä. "Haluan aatelisarvon ja rikkauksia", Simon sanoi esittäen toiveensa.

"Kuules, aatelisarvoa en voi sinulle luvata, sillä en voi sen kohdalla auttaa. Kuningas ja papisto myöntää aatelisarvon, mutta rikastumaan voin sinua auttaa", Tia selitti turhautuneena."No hyvä on, ymmärrän. No sitten haluan rikastua niin paljon, että voin nousta ritariksi. Haluan perheeni tulevan kuulumaan ritariluokkaan", Simon sanoi esittäen uuden pyynnön. "Hohhoh, kuten sanoin, olette aina niin tylsiä ja ennalta-arvattavia", Tia sanoi kyllästyneenä. "Mutta hyvä on. Autan sinua rikastumaan, lopun saat hoitaa itse."

"Rikastumista voin edesauttaa lisäämällä onneasi, kauppasi tuotteiden myyntiä ja myyntitaitojasi. Voin taata sinulle myös esikoiskaksoset, jotta saat tyttären ja pojan mahdollisimman ajoissa auttamaan kaupanteossa. Voin myös auttaa yhtä tyttäristäsi naimaan ritarin, jos saat tarvittavat myötäjäiset kasaan. Tiedät, että naittamalla ritarin tyttärellesi, oma arvosi nousee ja parantaa myös kauppasi myyntiä aatelisten keskuudessa", Tia selitti miehelle suunnitelmaa. 

"Sehän kuulostaa hyvältä. Voimmeko nyt mennä sängyn puolelle", Simon vastasi malttamattoma. "Odota, vielä on pari varoituksen sanaa. Ja muista, en ole samanlainen kuin tuore vaimosi. Täällä minä määrään", Tia sanoi vihaisesti miehen keskeytyksestä.

"Nimittäin nyt mennään siihen, mitä minä hyödyn siitä, että autan sinua. Pyynnöillä on aina seurauksensa minun kanssani. Seuraavan vaiheen jo arvaatkin, mutta muista, että loitsut ja taikajuomat vaativat myös omansa. Minulle jäät velkaa palveluksen, jonka esitän sinulle monia vuosia myöhemmin. Sinun tulee tehdä minulle palvelus, oli se sitten mitä tahansa. Muista, että voin aina myös perua taikani, jos et tottele", Tia selitti hymyillessään häijysti.

"Niin ja taikoja varten suosittelen hommamaan paljon lapsia tulevaisuudessa, sillä ainakin yhden heistä taika vaati omaksensa jo vaimosi kohdussa", Tia sanoi pahaenteisesti.

"Hyvä on, suostun", Simon sanoi rikkaudet mielessään. Hän ei jaksanut nähdä ajatusta muille sopimuksen ehdoille, ne olisivat edessä vasta kaukana tulevaisuudessa. Ja muutenkin sopimuksen seuraava vaihe kuulosti jo sen sen verran houkuttelevalta, ettei hän enää malttanut odottaa sen täyttämistä.

"Suudelmalla sopimus on sinetöity", Tia sanoi ja suuteli miestä.

Tia johdatti Simonin sänkyyn suudellen miestä intohimoisesti. Tämä vaihe sopimuksesta oli kummastakin miellyttävä toteuttaa.

***************

Jonkin ajan päästä Tia nousi sängystä tyytyväisenä, jättäen Simonin nukkumaan.

Tia oli hyvällä tuulella. Kaikki oli mennyt juuri niinkuin pitikin. Simon oli suostunut sopimukseen. Miehiä oli niin helppo hallita.

Tia tiesi, että Simon ei ollut kunnolla tajunut, mitä oli luvannut. Ja tämä sopimus olisi vasta alkua. Tulevaisuudessa muutkin simit tulisivat pyytämään hänen apuaan.. Moonlake tulisi kokemaan hänen aiheuttamaansa kaaosta ja surua. 

Tia päättikin ryhtyä toimeen, hänen tulisi löytää sopivia loitsuja ja taikajuomia auttamaan Simonia.

***********************

Whited (tapahtuu 1. kierroksen jälkeen, ennen 2 kierrosta)

Henry Byron oli saanut tietoonsa, että Moonlaken syrjäseudulla suuressa, synkässä metsässä huhuttiin asuvan pelottavaa porukkaa. Metsässä oli nähty niin noitia, vampyyrejä, kiertolaisia kuin ihmissusia. Henry tiesi, että sieltä, jos jostakin hän löytäisi tarvitsemansa noidan. Moonlakessa oli kiellettyä olla tekemisissä minkään yliluonnollisen olennon kanssa. Erityisesti noitia pelättiin ja noidiksi epäillyt joutuivat hirtettäväksi tai poltetuksi roviolla. Niimpä Henry oli päättänyt lähteä metsään yksin, että kukaan ei saisi tietää hänen aikeistansa. 

Henryn kuljettua jonkin aikaa metsässä, hän saapui pienen rämsistyneen mökin pihaan. Mökin pihapiiri oli täynnä vieraannäköisiä kasveja, jotka kukoistivat. Mökin laseista näkyi valoa ja pihan soihdut paloivat. Mökissä selvästi asui joku.

Henryn vasta miettiessä oveen koputtamista, mökistä astui ulos vaalea ja kaunis nainen. Nainen katsoi häntä aprikoivasti, mutta ei vaikuttanut yllättyneeltä nähdessään hänet.

"Oletko sinä noita?" Henry päätti kysyä suoraan. "Olen. Nimeni on Alice Whited. Miksi olet Henry tullut tänne?" nainen kysyi takaisin. "Tarvitsisin noidan apua", Henry sanoi, eikä edes ihmetellyt mistä tämä tiesi hänen nimensä. "Vaimoni sai keskenmenon ja on menettänyt siksi halunsa elää. Hän ei halua enää lapsia, koska pelkää seuraavankin raskauden menevän kesken", Henry jatkoi, kertoen rehellisesti asiansa. Jokin tuossa naisessa sai hänet luottamaan tähän samantien ja puhumaan totta.

"Mutta mitä sinä haluat tarkalleen minulta? En voi tuoda kuollutta enää takaisin henkiin, se rikkoisi luonnon tasapainoa", Alice selitti hämmentyneenä miehen pyynnöstä. "Tiedän enkä haluakkaan sitä. Toivoisin, että osaisit tehdä jonkinlaisen juoman, jolla voisi suojella seuraava lasta raskauden ajan. Niin, että tällä lapsella ei olisi hätää", Henry selitti tarkemmin.

"Hmm vai suojelusjuoman. Se olisikin jotain uutta. En ole koskaan tehnyt sellaista juomaa", noita sanoi mietteliäästi. "Mutta sinähän olet noita ja osaat varmasti monenlaisia juomia ja loitsuja. Ei noitien kanssa asioiminen olisi muuten kielletty laissa", Henry sanoi ihmeissään. "En minäkään vielä kaikkea osaa", nainen vastasi.

Alice katsoi hetken miehen epätoivoisia ja surullisia kasvoja, jotka synkkenivät entisestään hänen sanoistaan. Mies oli kärsinyt, samoin kuin hänen perheensä. Ehkä hän voisi silti kokeilla etsiä sopivan reseptin tai tehdä sellaisen itse.

"Mutta voin minä yrittää auttaa sinua. Aikeesi ovat kuitenkin hyvät", Alice vastasi aiestiessaan miehen syvenevän epätoivon. "Muista kuitenkin, että käytettäessä taikajuomia, niillä voi olla odottamattomia seurauksia, joita edes minä en osaa kunnolla arvata", noita varoitti miestä. "Ymmärrän, mutta tämä on ainoa keino, minkä keksin", Henry vastasi. "Hyvä on. Ilmoitan sinulle, kun juoma on valmis. Tuon sinut silloin luokseni taikavoimillani", Alice selitti ja viittoi miestä lähtemään.

****************

Alice oli selaillut jonkin aikaa loitsu- ja taikajuomakirjaansa, jotta löytäisi oikean reseptin Henrylle. Kirjassa oli monenlaisia taikoja, joista hän ei ollut ennen kuullutkaan. Alice tiesi, että hänellä oli vielä paljon opeteltavaa taikuudessa. Alice kunnioitti taikavoimiaan ja pitäytyi vain neuraaleissa tai hyvissä taioissa ja resepteissä. Hän halusi muille simeille vain hyvää.

Kokeiltuaan erilaisia reseptejä, Alice oli varma, että oli viimein löytänyt oikean siihen. Hän alkoi hämmentää padassaan taikajuomaa, lisäten erilaisia reseptissä tarvittavia osia ja juoma alkoi muuttua vähitellen oikeanlaiseksi.

Saadessaan käteensä vaaleanpunaisen juoman, Alice hihkaisi onnessaan. Hän oli onnistunut!

Hetkessä hän taikoi Henryn paikalle. Mies ilmestyi hänen eteensä ihmeissään, mutta hyvillään. Hän ojensi pullon miehelle. "Tässä, pyydä vaimoasi juomaan tämä ennenkuin yritätte lasta. Taikajuoman pitäisi tehdä vaimosi raskaaksi ja suojella tulevaa lasta hänen kehossaan. Lapsen pitäisi olla täysin turvassa", Alice ohjeisti Henryä.

"Kiitos. En voi kyllin kiittää teitä tarpeeksi. Pelastitte perheeni", Henry sanoi onnellisena. "No sovitaan, että jäätte minulle palveluksen velkaa, mutta tein sen silti mielelläni", Alice vastasi hymyillen.

Miehen lähdettyä Alice ei voinut kuin hymyillä onnellisena. Hän rakasti muiden auttamista.