keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Osa 22. Shaw

Seuraavan osan sainkin jo näin pian tehtyä! Nyt toisen kauppiasperheen pariin!

Aiemmin Shaweilla tapahtunutta:

1. Kierroksen extraosassa saatiin selville Simonin tehneen sopimuksen noidan, Tia Reddin kanssa. Simon halusi rikastua tarpeeksi, jotta pääsisi nousemaan ritariksi. Tia lupasi auttaa lisäämällä Simonin onnea, kaupan tuotteiden myyntiä ja kohottaen miehen myyntitaitoja. Hän lupasi myös Simonille esikoiskaksoset ja sen, että yksi tämän tyttäristä tulisi naimaan ritarin, jos mies saisi riittävästi rahaa kasaan myötäjäisiä varten. 

Vastineeksi Tian avusta, Simon lupasi naiselle jäävänsä palveluksen velkaa, jonka noita lunastaisi vuosia myöhemmin. Noita myös varoitti, että taikojaan varten miehen tulisi hankkia useampia lapsia, sillä ainakin yhden hänen lapsistaan taika vaatisi omaksensa jo Eleanorin kohdussa. Eleanor oli ollut alunperin ritarin tytär, joten naidessaan Simonin, hänen oli vaikea sopeutua roolinsa kauppiaan vaimona. Simon raatoi kovasti vihannes, hedelmä- ja kalakauppansa eteen, jotta se saataisiin syksyllä auki. Noidan varoituksen takia Simonin oli tärkeä saada vaimonsa antamaan hänelle monta lasta. 

Eleanor tulikin pian raskaaksi ja synnytti noidan lupauksen mukaan kaksoset, tytön ja pojan. Poika, joka perisi aikanaan kaupan, sai nimekseen Robert ja tyttö nimekseen Helen. Kaksosista kuoriutui läheisiä sisaruksia, joita mietitytti tulevaisuus. Kaksoset tekivät paljon töitä vanhempiensa apuna. Monien lastentekoyritysten jälkeen Eleanor tuli viimein uudestaan raskaaksi ja alkoi odottaa perheen kolmatta lasta. Simon alkoi pelkäämään heidän kolmannen lapsen selviämisen puolesta. Eleanor huomasi miehen kireyden ja luuli sen johtuvan, siitä että mies ei haluaisikaaan enempää lapsia. Eleanor myös koki suurta väsymystä lastenhoidon, kotitöiden ja kasvien hoidon vuoksi. 

Simon oli keräämässä appelsiinipuun tuottamaa satoa. Hedelmät eivät olleet aivan onnistuneet, sillä appelsiinit näyttivät valjun värisiltä ja olisivat todennäköisesti aika mauttomia. Silti Simon halusi yrittää myydä hedelmät, ehkä köyhemmät talonpojat ostaisivat niitäkin.


Illan tullen mies vielä päätti yrittää kalastaa. Puolella korvalla Simon kokoajan kuunteli, että Eleanorilla olisi kaikki hyvin, eikä sisältä kuuluisi mitään tavallisesta poikkeavampaa. Simon oli ollut edelleen varuillaan siitä, jos Eleanor saisikin keskenmenon. Kuitenkin tilanne vaikutti lupaavalta ja raskaus oli edennyt loppuvaiheeseen.


Seuraavana päivänä, Eleanorin mennessä kylpyyn hän tunsikin jo synnytyksen alkavan. Nainen huusi ja saikin miehet havahtumaan synnytyksen alkuun, miehet hakivatkin hänelle nopeasti apua synnytykseen.


Jonkin ajan kuluttua Shawien kehdossa makasi pieni tyttövauva. Tyttö oli ensimmäinen lapsi perheestä, joka oli perinyt äitinsä keltaiset silmät. Hän peri myös isänsä ihonvärin ja ruskeat hiukset. 


Tyttö päätettiin nimetä Melanie Shawiksi.


Muu perhe iloitsi kolmannesta lapsesta. Simon ei kuitenkaan kauaa antanut lasten tuijotella uutta pikkusisartaan, vaan patisti kaksoset jälleen kerran kasvimaalle töihin.


Robertilla ja Helenillä oli aina paljon läksyjä tehtävänään. Kasvimaan ja kotitöidenssä takia, aikaa jäi hyvin vähän millekkään muulle.


Robert kertoi perheelleen sinä iltana innoissaan kuulleensa Luken perheen saaneen toisen pojan. Robert oli innoissaan saadessaan tulevaisuudessa lisää kavereita kouluun, kauppiaan poikia kun oli aika vähän vielä Moonlaken koulussa. Eleanor ja Simon olivat huomanneet, että Robert oli hyvin sosiaalinen ja viihtyi isossa kaveriporukassa. 


"Onkos Fletcherien poika sinun ikäisesi?" Simon kysyi pojaltaan. "On, Jerome on samaa ikäluokkaa kuin minä. Me ollaan monesti koulussa yhdessä kolmestaan", Robert selitti isälleen. "Joo no hänen isänsä kyllä tekee oivia saviruukkuja, Jerome periikin sitten hänet aikanaan", Simon vastasi mietteliäästi.


"Entäs sinä Helen, oletko ystävystynyt kenenkään kanssa?" Simon kysyi. "En vielä muiden kuin Idan kanssa", Helen vastasi. "Etkö kenenkään ritarin tyttären kanssa?" Simon kysyi uudestaan.  "En, mitenkä niiden kanssa muka vois ystävystyä? Ne käy aatelistyttöjen tapakoulua, eikä niitä muuten sitten näe" Helen vastasi hämmästellen.

**********


Simon yritti taas kalastaa, jotta saisi vuorostaan kerrytettyä kalaa lisää myyntiin. Hänellä kuitenkin tuntui olevan sen kanssa pieniä vaikeuksia. Kalat vain tuntuivat välillä pääsevän karkuun tai sitten niitä ei meinannut tarttua onkeen ollenkaan. "Ai hitto, kun jalka lipesi", mies kiroili ääneen kaatumistaan, kun yksi kaloista taas pääsi karkuun ja oli viedä miehenkin mennessään.


Eleanor oli tyytyväinen saadessaan toisen tyttären. Helen kuitenkin kasvoi kokoajan ja ei olisi aikaakaan, kun tämä olisi jo naimaiässä ja joutuisi jättää kodin. Melaniestä hänen ei kuitenkaan tarvitsi luopua vielä hetkeen.


Helen koitti hoitaa perheen hedelmäpuita, mutta tytöllä oli monesti vaikeuksia ylettyä puiden korkeisiin latvoihin.


Tyttö sai myös auttaa äitiään keittiön hoidossa. Melanie kun piti Eleanorin kiireisenä. Helenin oli muutenkin hyvä opetella kodinhoitoa, vaikka isäkin olikin päättänyt, että Helen tulisi todennäköisesti olemaan se, joka naitettaisiin ritarille. Melaniekin olisi hyvä vaihtoehto ritarille, mutta tyttö oli vielä niin nuori ja ritarin vanhin poika oli lähempänä Helenin ikää, jolloin hän olisi se tytär, jota Wardien perheelle tarjottaisiin.


Simon oli tällä kertaa passittanut itsensä sijasta, Robertin kalastamaan. Poika ei sentään kaatuillut samaan tapaan kuin isänsä, mutta ei hän alkuun sieltä aivan kalaakaan saanut. 


"Katso isä minkä minä sain pyydystettyä. Voidaanko me laittaa saappaitakin myyntiin?" Robert kysyi isältään, heiluttaen vanhaa saapasta. "Ei taida kukaan haluta niitä", Simon totesi ohi kävellessään.


Simon oli päättänyt, että Helenin olisi aika oppia kauppiaan vaimon taitojen lisäksi myös aatelisnaisen tapoja. Eleanor pystyi häntä siinä onneksi opastamaan, olihan nainen itsekkin saanut aatelisnaisen tapakoulutuksen entisenä ritarin tyttärenä. Helenin oppi alkoikin pianon soiton opetuksella. Normaalisti kauppiailla ei ollut pianoja, mutta Simon oli ostanut vanhan kuluneen pianon tyttärensä opetusta varten. Eihän ritarille kelpaisi vaimoksi tyttö, joka ei olisi oppinut aatelisnaisen taitoja, joten koulutus olisi hyvä aloittaa ajoissa.


Simonin oli viimein aika avata kauppansa. Tuotteita oli nyt tarpeeksi myynnissä. Toistaiseksi siellä myytiin vain vihanneksia ja muutamia hedelmiä ja kaloja, mutta valikoima kyllä laajenisi pikkuhiljaa.


Kauppa alkoikin käydä heti kuumana, useampi simi tuli ostamaan ruokaa varastoon talvea varten. Simon hoiti kaupan pitämisen vielä yksin, myyden, täyttäen hyllyjä ja hoitaen kassan. Robert saisi liittyä isänsä mukaan pitämään kauppaan sitten, kun tulisi naimaikään.


Sen sijaan Robert sai kalastuksen vastuulleen, ollessaan siinä parempi kuin isänsä. Useampaa kalalajia alkoikin vähitellen kertyä kauppaan myytäväksi ja pojan päivät kuluivatkin nopeasti kalastuksen parissa.


Joskus joku kaupan asiakkaistakin innostui kyselemään pojalta kalastusvinkkejä, kuullessaan tämän olevan perheen paras kalastaja. Eleanor kuunteli asiakkaan ja Robertin keskuteluja hymysuin, harventaessaan omenapuun oksia.


Simonin ollessa päivät kaupanteossa, niin Eleanor päätyi taas auttelemaan enemmän kasvimaalla. Melanie onneksi oli aika helppo vauva ja nukkui paljon pitkiä päiväunia, jolloin Eleanor ehti paremmin hoitamaan velvollisuuksiaan.


Aatelisnaisen tapojen lisäksi, Helen sai alkaa ruveta lukemaan äitinsä reseptikirjaa. Ritarin vaimonakin tulisi osata kokata, sillä alhaisaatelien vaimot valmistivat itse perheen ruuat, vaikka taloudenpitoon saattoikin olla palvelija avuksi.

*************


Simon oli riemuissaan, saadessaan eräänä iltana itse paronin kauppaansa ostoksille. Simon teki myös hyvän vaikutuksen paronin silmissä, palvellessaan tätä mitä avuliaimmin. Paroni kun ei yleensä ostanut ruokatarpeita, mutta perheessä käyneiden viimeaikaisten tapahtumien vuoksi, hänen oli ollut pakko asioida kaupassa vaimonsa sijaan.


Paronin lähtiessä kaupasta tyytyväisenä, näki Helen sattumalta tämän. Tyttö ei voinut olla tuijottamatta vaaleaa aatelisherraa, jonka vaatteet olivat hienoa silkkiä. Joskus Helenkin vielä kuuluisi aatelisiin naidessaan ritarin, mutta ei silti tulisi koskaan pitämään noin hienoja vaatteita kuin ylhäisaatelisto.


Simon oli tyytyväinen, että kaupanpito oli lähtenyt hyvin liikkeelle ja rahaa alkoi vähitellen tulla. Häntä vain kovasti mietitytti, pystyisikö noita pitää sanansa siinä, että Helen voisi vielä naida ritarin pojan. Ja saisiko hän tarpeeksi suuret myötäjäiset kasaan Helenin avioliittoa varten, jotta ritareille kelpaisi kauppiaan tytär. Näitä ajatuksia hän ei kuitenkaan paljastanut vaimolleen, tämä ei vieläkään tiennyt noidan kanssa tehdystä sopimuksesta, eikä Simon nähnyt mitään syytä siitä edes hänelle kertoa.


Melanie kasvoi nopeasti ja tytön syntymäpäivä koitti.


Melanien synttäreitä juhlittiin rauhassa perheen kesken niinkuin oli tapana tuossa iässä.


Melanie Shaw taaperoksi kasvaneena. Tyttö peri äitinsä ja isänsä hiusten risteymän eli tummanruskean tukan.

***********


Simonin syksyn sato oli viimein ilmestynyt pintaan ja mies oli sitä innoissaan keräilemässä lastensa kanssa. Sadosta saatiin paljon uusia tuotteita myyntiin.


Helenin piano-opetukset saivat jatkua aina kun tytöltä aikaa liikeni. "Kokeileppa nyt molemmilla käsillä, ottaen soinnut mukaan", Eleanor opasti tytärtään, valmistaessaan samalla perheelle illallista.


"Olen keskustellut ritarien kapteenin Milo Wardin kanssa hänen lastensa avioliittosuunnitelmista. Hän ei ole vielä päättänyt lastensa puolisoa, sillä kaikki aateliset odottavat prinsessojen ja kruunuprinssin kasvua naimaikään", Simon kertoi perheelleen. "Mutta se on hyvä, että hän ei ole vielä sopinut mitään. Silloin meillä on mahdollisuus saada Helen hänen poikansa puolisoksi. Wardien rahakirstu on sen verran köyhtynyt, että he valitsevat puolison takuulla myötäjäissumman mukaan, eikä pelkän säädyn mukaan", Simon jatkoi selostamistaan. 

"Mutta entäs muut tarjolla olevat aatelisladyt?" Eleanor kysyi, pohtiessaan tyttärensä mahdollisuuksia.
"No jos tarjoamme kunnon summan Helenistä, niin he takuulla suostuvat, jos vapaita aatelisladyja ei ole pojalle. Ja esimerkiksi herttuat eivät takuulla lähde tyttärestään antamaan paljoa myötäjäisiä, sillä huhujen mukaan heilläkin on rahat vähissä. Herttua on kuulemma pelannut rahansa", Simon vastasi itsevarmasti, muun perheen nyökytellessä mukana.


Simon oli innokas sängyn puolella ja tahtoi heille edelleen lisää lapsia. Eleanor ei edelleenkään pannut miehelle vastaan, vaikka hänelle olisi ehkä riittänyt kolme lasta.


Pian Eleanor alkoi kokea taas aamupahoinvointia. Useana aamuna, hän löysi itsensä oksentelemasta vessasta. Siitä nainen tunnisti oitis olevansa taas raskaana ja odottavansa neljättä lasta.


Melaniesta oli kuoriutunut suloinen tyttö, jolta kuitenkin löytyi omaa tahtoa.


Eleanor sai usein suorastaan taistella tyttärensä kanssa pienistäkin asioista, kuten ruokailuhetkistä. Melanie oli itsepäinen taapero, joka halusi tehdä oman päänsä mukaan.


Eleanor ei voinut olla vertaamatta kuinka erilaisia hänen tyttärensä olivat. Helen oli aina totellut vanhempiaan kaikessa ilman kyseenalaistamista, mutta Melanie osoitti jo pienestä asti merkkejä tottelemattomuudesta. Silti Melanie osasi olla suloinen, kun tahtoi. Eleanor silti toivoi, että neljännestä lapsesta tulisi helpompi.


Sillä välin salamyhkäinen vanha kiertolaisnainen toi Shaweille vanhan lampun, jota kukaan ei huomannut.


Helen oli isänsä käskyjen mukaan yrittänyt tutustua aatelisluokan tyttöihin. Heitä oli kuitenkin ollut juuri niin vaikea tavata kuin Helen oli arvannutkin. Kuitenkin yhtenä päivänä tyttö tapasi sattumalta Ellen Wardin, joka oli heidän kaupassaan asioimassa äitinsä kanssa. Ellen kyllä jutteli Helenille kohteliaasti, mutta heillä ei tuntunut olevan kovinkaan paljoa yhteistä.


Simon oli pistänyt puodin viimein kiinni tältä iltaa. Hän oli joutunut jättämään illallisen väliin, kun erään vanhan kauppiaan vaimo ei ollut osannut millään päättää halusiko ostaa sitruunoita vai appelsiineja. Lopulta Simon oli saanut rouvan ostamaan molempia.


Helen ja Robert olivat taas iltamyöhään poimimassa satoa. Onneksi korjattavaa ei enää ollut paljoa ja talvella kasvimaan töihin tulisi tauko.


Eleanor oli laittamassa Melanieta nukkumaan, vaikka tämä olisi itsepintaisesti tahtonut leikkiä vielä lelulinnallaan. Samassa hän tunsi inhottavan pistävän kivun vatsansa alueella. Eleanor alkoi hätääntyä, peläten vauvalla olevan jotakin hätänä.


Eleanor syöksyi ikkunalle ja huusi ulkona kalassa olevalle Robertille, että hakisi apua luostarista, jokin oli vialla. Poika lähti juoksujalkaa hakemaan apua luostarista.


Odottaessaan apua, Eleanor tunsi kipujen voimistuvan ja huomasi vuotavansa verta alapäästä. "Kestä vielä hetken aikaa. Apua on tulossa", Eleanor kuiskasi vauvalle peloissaan.

*********


Nunna Alysin päästyä Shaweille asti, oli jo liian myöhäistä. Tarkistettua Eleanorin perusteellisesti, ei Alys voinut tehdä enää muuta kuin todeta Eleanorin raskauden menneen kesken. Nunna määräsi Eleanorin pesun kautta vuodelepoon. Eleanor oli ehtinyt menettää jonkin verran verta.


Eleanor otti uutisen raskaasti. Hän totteli kyllä nunnan määräyksiä kuuliaisesti, mutta tunsi ettei ollut juuri nyt läsnä tässä maailmassa.


Ainut asia, mitä Eleanor saattoi ajatella, oli hirvittävä suru lapsen menettämisestä. Vaikka raskaus oli ollut vasta alkupuolella, niin Eleanor oli ehtinyt jo tuntea yhteyttä kohdussa olleeseen lapseen.


Eleanor ei voinut olla tuntematta myös pientä katumusta, siitä että oli ennen raskautta kokenut kolmen lapsen riittävän. Mitä jos hän oli ajatuksillaan saanut tämän aikaan.


Eleanor vietti pari päivää vuodelevossa. Sen jälkeen nainen sai palata normaaleihin rutiineihinsa. Eleanor oli siirtynyt surusta tunnottomaan tilaan, eikä suostunut puhumaan kellekkään.


Simon oli huolissaan vaimonsa alakuloisesta olemuksesta ja yritti jutella tämän kanssa. Eleanor kuitenkin pysyi vaiti. Simon ei tiennyt, mikä Eleanoria vaivasi. Hän tiesi vain, että nainen oli määrätty vuodelepoon aiemmin, mutta nunna ei ollut suostunut paljastaa, mikä hänen vaimollaan oli.


Eleanor itse kun ei ollut pystynyt kertoa Simonille vielä keskenmenosta, eihän hän ollut ehtinyt kertoa edes koko raskaudesta miehelle. Kaikki oli edennyt niin nopeasti. 


Tosin Eleanor mietti, että lapsi oli ollut Simoninkin, hänen pitäisi pystyä kertoa miehelle tapahtuneesta. Eleanor mietti hetken miten kertoisi uutisen ja huokaisi syvään.


Ennen kuin Eleanor ehti estää itseään, hän purskahti itkuun. Simon katsoi naista surullisesti ja koki ensimmäisen kerran elämässään sääliä vaimoansa kohtaan.


"Voit kyllä kertoa minulle mikä sinulla on", Simon sanoi rohkaisevasti ja nousi pöydästä naisen luo. "Hyvä on. En ehtinyt kertoa, mutta olin raskaana ja sain keskenmenon pari päivää sitten", Eleanor sanoi ääni särkyen.


Eleanor pillahti uudestaan itkuun saatuaan kerrottua uutisen, joten Simon otti vaimonsa lohduttavaan halaukseen ja antoi naisen itkeä hänen olkapäätänsä vasten. Mies ei tiennyt mitä olisi sanonut vaimolleen lohdutukseksi. Samassa hän muisti taas elävästi noidan sanat. "Ainakin yhden lapsen taika vaati omaksensa jo vaimosi kohdussa" Noidan loitsu oli vienyt heidän vauvansa!

Saateltuaan Eleanorin takaisin sänkyyn, syöksyi Simon pihalle järkyttyneenä. Mies tunsi katumusta. Kuinka hän oli voinut uhrata yhden heidän lapsistaan rahan ja maineen vuoksi? Hän oli kyllä pelännyt, että noidan sanat toteutuisivat, mutta ei ollut silti osannut arvata, kuinka iso uhraus se olisikaan. Ja nyt Eleanor oli hänen sopimuksensa takia niin kovin onneton... 

Eikä Simon vieläkään edes tiennyt, mitä noita tulisi palveluksena häneltä vaatimaan. Noidan tuntien se ei varmastikkaan olisi mitään hyvää... Entä olisiko tämä menetetty lapsi edes ainoa, jonka hän oli noin vain uhrannut? Olisiko tämä kaikki edes rikastumisen arvoista?

************

Shawien osa oli sitten siinä. Perhe sai nyt kokea jo hieman sopimuksen seurauksia. Mitä mieltä olitte osasta? Seuraavassa osassa sitten siirrymme aatelisten pariin ja saatte viimein tietää, mitä paronin perheessä on käynyt.