tiistai 1. marraskuuta 2022

Osa 31. Mercer

Ja vielä yksi osa oli valmiina tehtynä. Nauttikaa!


Aiemmin Mercereillä tapahtunutta:

Walter sai viimein kauppansa auki syksyä varten. Walter ja Janet ystävystyivät avioliiton aikana, mutta eivät kokeneet vetoa toisiinsa. Ja vaikka Walter ei piitannut kovin lapsista, niin Janet tuli nopeasti raskaaksi ja synnytti pojan nimeltä Luke, joka tulisi perimään kaupan. Janet piti äitinä olosta ja suostutteli miehensä hankkimaan toisen lapsen. Pariskunnan tytär Ida syntyikin pian Luken jälkeen. Janet tuli myös vielä kolmannen kerran raskaaksi vahingossa. Tästä vahingosta syntyikin perheen kolmas lapsi Jesse.

Walter päätyi ottamaan lainan aatelisilta sadon tuhoutumisen vuoksi, jotta hän saisi elätettyä perheen. Mies ei kuitenkaan kertonut lainasta perheelleen. Töiden jälkeen mies otti tavakseen juoda useita viinituopillisia vaimonsa selän takana ja viinimäärät alkoivat kasvaa. Walter viettikin salaperäisen yön tavernassa, jonka jälkeen hän ei muistanut mitään. Tapahtuneen vuoksi Walteria alkoi hävettää hänen käytöksensä. Mies päättikin yrittää ryhdistäytyä ja jättää viinin litkimisen.

Lukesta taas kasvoi ahkera ja älykäs poika, joka otti isältään vastuuta pois huolehtimalla perheen sadosta. Luke alkoi pikkuhiljaa katkeroitua isälleen tämän laiskuuden ja välinpitämättömyyden vuoksi. Luke tapasi sattumalta paronin tyttären lady Lilyn, joka oli perheensä tapahtumien vuoksi lähtenyt kotoa. Lily teki Lukeen lähtömättömän vaikutuksen ja lapset kokivat heti keskinäisen yhteyden. Kohtaamisen jälkeen poika ei oikein ymmärtänyt itsekkään omia tuntemuksiaan tuota tyttöä kohtaan.

************


Mercereiden perhe oli kokoontunut yhdessä illalliselle. Walter oli sulkenut kaupan ajoissa, jotta perheellä olisi yhteistä aikaa. Walter ja Janet olivat juuri keskustelemassa Luken ja Idan naimakaupoista, kun ovesta kuului koputus.


"Kukakohan siellä on näin myöhään?"Janet kysyi kummastuneena ja nousi pöydästä muun perheen jatkaessa ateriaansa. "Olisiko joku myöhäinen asiakas", Walter sanoi välinpitämättömästi.


Janet avasi oven, mutta ei nähnyt ketään ja oletti jo koputtaneen simin lähteneen. Sitten hän kuuli sen, pienen lapsen äänen kuuluvan kaupan puolelta. Janet lähti vaistomaisesti kulkemaan kohti lapsen ääntä. Sieltä häntä vastaan konttasi pieni lapsi.


Janet katsahti lapseen hämmentyneenä. Kuinka pieni, tuskin taapero-ikäinenkään lapsi oli heidän pihallaan aivan yksin? Oliko lapsi päässyt karkuun vanhemmiltaan? Sitten Janet muisti, että joku oli koputtanut heidän oveensa. Oliko joku jättänyt lapsen heille tarkoituksella? Ja jos oli niin miksi?


Janet kumartui lasta kohti ja tutki tätä tarkemmin. Lapsi oli selvästi mustatukkainen poika, jolla oli hieman violetinsiniseen taittavat silmät. Hän ei tuntenut ketään, joka olisi näyttänyt samalta kuin tämä lapsi. "Kuinkas sinä tänne päädyit? Missä on äitisi?" Janet kysyi pojalta lempeällä äänensävyllä. Lapsi vain hymyili takaisin riemuisasti Janetille saadessaan tämän huomion.


"Viedään sinut sisälle, täällä on aivan liian kylmä noin pienelle pojalle", Janet sanoi lempeästi ja nosti pojan syliinsä.


Janet kantoi pojan sisälle muun perheen eteen. Ida käänsi samantien katseensa vieraaseen lapseen äitinsä sylissä. "Äiti kuka tuo on?" Ida kysyi hämmästyneenä.


Sitten koko muukin perhe havahtui erikoiseen ilmestykseen. Walter nousi ylös tuolistaan yhtä hämmentyneenä kuin muukin perhe. Janet laski lapsen hellästi lattialle tietämättä, mitä lapsen kanssa tulisi tehdä. "Minä mietin ihan samaa kuin Ida. Mistä tuo lapsi on ilmestynyt?" Walter kysyi.


"Löysin hänet pihaltamme yksin. En voinut jättää häntä tuonne kylmään", Janet sanoi tuskastuneena. Walter ja lapset tuijottivat poikaa edelleen ihmetellen.


"Walter epäilen, että se joka koputti oveemme, jätti lapsen tarkoituksella luoksemme", Janet selitti epäilyksestään. "Mutta miksi?" Walter kysyi. "En tiedä, mutta jokatapauksessa poika on nyt vastuullamme. Meidän tulee huolehtia hänestä", Janet sanoi varmemmin kuin kertaakaan sinä iltana.


"Mutta Janet, hyvä kun minulla on varaa elättää omat lapsemme ja vielä sitten haluaisit elätettäväksi yhden suun lisää", Walter sanoi. "En voi vain noin hylätä poikaa. Hänet on luultavasti hylätty jo kerran omien vanhempiensa toimesta. Olisi kauheaa ajatella, että jättäisimme hänet vain kadulle, tuon ikäinen ei selviä ilman aikuista", Janet sanoi tunteikkaasti. "Hyvä on, poika saa jäädä", Walter myöntyi vastahakoisesti.


Ja niin pojasta tulikin virallisesti Mercerien perheenjäsen. Pojalle annettiin nimeksi Jacob Mercer. (Jacob nimen yksi tulkinta=jumala varjelkoon)


Nyt kolmen lapsen sijasta, Janetilla olikin neljä lasta, joista kaksi oli taaperoikäisiä. Janet arveli, että Jacob oli vain hivenen nuorempi kuin Jesse.


Luke ja Ida ottivat uusimman perheenjäsenen vastaan hyvin ja kohtelivat Jacobia kuin oikeaa veljeään. Idaa vain hieman harmitti olla ainoa tyttö sisarusparvesta.


Janet oli onnellinen vielä neljännestä lapsesta, vaikka se tuottikin hänelle lisää työtä. Välillä Janet mietti edelleen kuka oli Jacobin heille jättänyt ja miksi juuri heille.


Janet ei voinut ymmärtää kuinka joku oli voinut hylätä niin suloisen taaperon. Ja vielä talviaikaan. Lapsihan olisi voinut jäätyä pihalle ennen kuin he olisivat huomanneet hänet.


Sitten koitti Luken ja Jessen syntymäpäivä. Luken oli aika kasvaa naima-ikään. Eleanor ja Simon Shaw oli myös kutsuttu juhlimaan lasten syntymäpäivää.


Luke kasvaneena. 


Jesse ja Jacob olivat innokkaita leikkimään yhdessä. Jacobin tulosta asti, Jesse oli halunnut leikkiä vain tämän kanssa. Koko juhlien ajankin pojat leikkivät yhdessä piittaamatta muista simeistä.


Mercerit kutsuivat Shawit jo kakulle sillä välin, kun he odottelivat, että Jesse olisi halukas viettämään synttäreitään.


Jessen ja Jacobin välille oli kehittynyt lämmin suhde. He olivat melkein samanikäisiä ja viihtyivät toistensa seurassa.


Viimein sitten oli Jessen aika kasvaa.


Jesse Mercer lapsena. Kovin söpö poika tästä kasvoikin pullaposkien kera.


Syntymäpäiväjuhlien aikana Janet pani merkille, että Eleanor ei ollut aivan itsensä. Nainen vaikutti kovin alakuloiselta koko juhlien ajan ja oli selvästi itkuisa edelleen. Janet yritti kysellä naiselta tämän voinnista, mutta Eleanor ei halunnut puhua aiheesta.

*********


Walterilla oli kovin ristiriitaiset tunteet vieläkin uusinta tulokasta kohtaan. Jacob oli kyllä oikein suloinen ja sopiva lisä heidän perheeseensä, mutta pojassa oli jotakin, mikä häiritsi häntä, eikä hän osannut sanoa, että mitä se oli.


Luke sai vielä jatkaa hetken kauppiasluokan koulussa, mutta samalla hänen tulisi alkaa opetella perheen esikoispojan velvollisuuksia, kuten kaupanpitoa ja kukkien sidontaa. 


Lumi oli viimein saapunut Moonlakeen ja sen myötä Mercereiden lapset innostuivatkin leikkimään lumessa. Luke oli ainut, joka ei ilahtunut lumen tulosta, sillä perheen viimeiset taimet olivat jäämässä lumen alle ja sen myötä sato uhkasi kylmettyä.


Nyt kun Luke oli jo liian vanha leikkimään, niin onneksi Jesse oli kasvanut, niin Ida sai toisesta veljestään välillä myös leikkikaverin. Vaikka Ida kyllä viihtyi paljon yksikseenkin, niin silti oli välillä mukavaa viettää aikaa myös toisen sisaruksen kanssa. Olihan poikien leikit hieman erilaisia, kuin hänen omansa, mutta Ida oli jo tottunut perheen ainoana tyttönä myös poikien leikkeihin.


Pian Jessen perästä kasvoikin Jacob.


Jacob lapseksi kasvaneena. 


Jacobille ei pidetty sen suurempia syntymäpäiviä, sillä perhe ei halunnut vetää perheen ulkopuolisten huomiota poikaan sen suuremmin. Ulkopuolisille Mercerit olivat vain kertoneet adoptoineensa lapsen kirkon orpokodista. Jacobin ilmaantuminen heidän pihaansa ihmetytti Janetia edelleen, mutta kukaan ei tullut etsimään poikaa.


Walter koki salaa ahdistusta kasvaneesta perheestä, mutta myös Jacobista itsestään. Hän ei kuitenkaan tiennyt, mikä pojassa sen teki, eikä Walter halunnut asiasta Janetillekkaan kertoa. Vaimo kun piti poikaa jo kuin omana lapsenaan.


Jacobin muutettua perheeseen oli samaan aikaan myös Walterin viinin käyttö alkanut taas. Walter oli vannonut aiemmin jättävänsä viinin, mutta sisällä jyskyttävä paha olo ei muulla tavoin lieventynyt.


Perheen lapsilla oli tapana yhdessä väkertää kotitehtäviä pihalla, poissa aikuisten jaloista. Nyt Jacob oli myös päässyt aloittamaan kauppiaiden koulun.


Walter yritti purkaa oloaan myös kirveen heittoon. Hän oli tehnyt itselleen maalitaulun, mihin heitellä kirvestä. Oikeaan metsästämiseen Walterista ei olisi ollut, sillä hän ei halunnut tappaa eläimiä itse, mutta kirveen heittely itsessään sai miehen mielen hetkeksi muualle.


Janetilla sen sijaan olivat mielessä jo Luken ja Idan avioliittot. "Eleanor on kertonut, että Heleniä yritetään naittaa Wardeille, mutta Robertille ei ole vielä valittu puolisoa. Ajattelin, että jos tarjoaisimme meidän Idaamme hänelle puolisoksi. Ida pääsisi silloin maineikkaaseen kauppiassukuun", Janet selitti Walterille, tämän nyökkäillessä vaimolleen. "Sitten on vain se mietittävä, että kuka olisi sopiva puoliso Lukelle. Tiedän, että Fletchereillä on tytär ja samoin Smitheillä ja Wrighteilla. Fletcherit tarjoavat hyvän summan tyttärestään, joten hän voisi olla yksi hyvä vaihtoehto", Janet jatkoi.


Janetin arki oli helpottunut sen myötä, kun lapsen olivat kasvaneet. Nyt hän pystyi paremmin keskittyä huushollinsa pyörittämiseen ja lasten kasvattamiseen.


Luke oli vihastunut isällensä sen myötä lisää, kun tämä ei ollut vieläkään alkanut opettaa hänelle kaupanpitoa eikä kukkien sidontaa. Luke päätti kertoa asiasta äidillensä, tämä oli ainut, jota isä tuntui kuuntelevan. Ehkä äiti saisi isään liikettä.


"Äiti hyvä, voisitko puhua isälle tästä asiasta? Robert on auttanut isäänsä jo lapsesta asti ja Jerome on ottanut isänsä kaupan pidon jo haltuunsa, kun taas minä en vieläkään ole päässyt edes kassakoneen taakse", Luke valitti äidilleen.


"Tottakai minä puhun tästä hänelle. Olen aivan samaa mieltä, sinun tulisi jo osata kaupan pitoa ja kukkien sidontaa, sinähän juuri tulet kaupan perimään. Jesse ja Jacob voivat huolehtia keväällä sitten sadosta, jolloin sinulle jää paremmin aikaa kaupan asioihin", Janet sanoi ymmärtäväisesti.


Ja kun Janet oli pitänyt miehelleen puhuttelun Lukesta, niin päättti Walter noudattaa vaimonsa neuvoja ja alkaa opettaa poikaa.


Luke oli innoissaan päästessään viimein opettelemaan kaupan pitoa. Viimein hän voisi alkaa oppia sitä, mitä hänen olisi pitänyt oppia jo lapsena.


Walter päätti ensimmäiseksi opettaa pojalle kukkien sidontaa, sillä se olisi tärkein taito heidän kauppansa pidosssa.


"Ja näin tehdään päivänkakkara kimppu käyttäen perinteisiä päivänkakkaroita . Nyt on sinun vuorosi tehdä samanlainen kimppu", Walter sanoi, Luken katsoesssa vierestä.


"Öööh mihin näitä punaisia ruusuja laitettiin, tulikos niitäkin tähän?"Luke kysyi epävarmana, yrittäessään järjestellä niitä. "Ruusuja käytetään sekakimpuissa ja ruusukimpuissa, ei tässä kimpussa", Walter sanoi hieman turhautuneena. Opettaminen ei ollut hänelle mieleisintä puuhaa, mutta Luken tulisi oppia.


"Tehdään yhdessä vierekkäin vaihe vaiheelta ja samalla katsot kuinka minä toimin ja toistat perässä", Walter sanoi, päättäen kokeilla toista tapaa, jota muisti isänsä käyttäneen hänen kanssaan aikoinaan.


"Ja katsos nyt sinulla pitäisi olla sekakimppu", Walter sanoi, vilkaisten poikansa kukkakimppua, joka ei ollut vielä lähelläkään hänen tekemäänsä.


Jacob oli innoissaan, kun Moonlakeen oli satanut lisää lunta. Nyt lumesta saattoi tehdä jo suuren lumiukon. Jabob olikin ylpeä aikaansaannoksestaan, hän oli tehnyt lumiukkoa koko aamun. Isän juhlahattukin oli lumiukon päähän päätynyt.


Walter jatkoi kaupanpitoa tavalliseen tapaansa, mutta oli vaimonsa neuvosta ottanut avukseen Luken.


Luke oli huomannut, että kukkien sidonta ei ollut mitään helpointa työtä ja oli siksi helpottunut päästessään viimein opettelemaan välillä jotain muutakin. Kassakoneen käyttökään ei ollut helppoa aluksi, mutta paremmin se häneltä sujui kuin kukkien sidonta.


Lukea hieman ärsytti isänsä huonot kyvyt opettaa, sillä monesti isä vain jätti hänet itsekseen opettelemaan kassakoneen käyttöä ja hyllyjen täyttöä, eikä auttanut häntä millään tavoin. Toisaalta Luke alkoi jo miettiä, osasiko isä itsekkään kovin hyvin kauppiaan taitoja. Kukkien sidonta tuntui olevan ainoa, mistä isä tuntui osaavan kertoa.


Janet välillä mietti, kuinka Jesse oli niin erilainen kuin heidän muut perheenjäsenensä. Poika oli luonteeltaan niiin kovin iloinen ja utelias aina. Hän toi perheeseen sellaista hyvää mieltä, jota taas Walterin ja Luken olemus vei pois. Poika oli aina niin kovin innokas tekemään kotitehtävänsä ja tuntui pärjäävän koulussa parhaiten heidän lapsistaan. Janetia vain mietitytti tämän ja Jacobin tulevaisuus. Janet ei tiennyt olisiko heillä varaa jakaa omaisuuttaan kummallekkaan heistä. Ja Jessellä selvästi voisi olla valoisa tulevaisuus, jos heillä olisi tulevaisuudessa varaa auttaa poikaa.


Ida ja Jacob olivat jääneet perheessä hieman vieraaksi toisilleen. Ida viihtyi paljon yksin, eikä Jacob osannut oikein lähestyä ujoa siskoaan. Kotiläksytkin he tekivät yleensä syvässä hiljaisuudessa, jos he olivat kahdestaan.


"Oliko teillä rankka päivä?" Janet kysyi Lukelta, nähdessään miehensä nukkumassa ruuan äärellä. "Joo oli, kassakone lukittautui, eikä isä osannut avata sitä. Lopulta väänsin itse sen auki ja nyt meidän pitää tehdä uusi", Luke vastasi kireänä, katsahtaen isäänsä ärtyneenä.


Jesse ja Jacob sen sijaan olivat keskenään kuin parhaat ystävät. He tekivät lähes kaiken yhdessä. Pojat tiesivät kyllä, etteivät he olleet oikeasti sisaruksia, mutta eivät välittäneet siitä.


Janet oli nimittäin kertonut pojille, siitä kuinka Jacob oli löytynyt heidän pihaltaan ja kuinka he olivat päättäneet pitää pojan. Kumpikaan nuorimmaisista ei tosin muistanut tapahtunutta.


Jacob ei muistanut oikeista vanhemmistaan mitään. Hänen ensimmäiset muistonsa olivat Janetista ja Jessestä. Jacob koki siksi, että Janet ja Walter olivat hänen vanhempansa ja muut perheen lapset olivat hänelle sisaruksia niinkuin kellä tahansa muullakin perheen lapsella.


Joskus Jacob koki pientä kateutta ja surua, siitä ettei hän oikeasti ollut syntynyt Mercerien perheeseen, mutta yleensä tunne meni nopeasti ohi, kun Jesse osasi piristää veljeään, aina jos huomasi tämän alakuloisuuden.

**********


"Luke, Fletcherit tulevat sitten muutaman viikon päästä vierailulle meille. Yritä tehdä hyvä vaikutus heihin sitten. Sama koskee teitä muitakin", Janet ohjeisti lapsiaan. "Miksi muka?" Luke kysyi ihmeissään. "Heillä on sinun ikäisesi tytär, joka voisi olla hyvä vaimo sinulle ja tytöstä tarjotaan hyvät myötäjäiset", Janet selitti, saaden Luken melkein tukehtumaan ruokaansa. Luken mieleen ei ollut vielä tullut ollenkaan vaimon etsintä, hänhän vasta opetteli kauppiaan taitoja.

   

Ida huomasi veljensä kiusaantuneen olotilan ja käänsi huomion itseensä. "Ketä Fletcherit ovat?" Ida kysyi. "Fletcherit tekevät ja myyvät saviruukkuja ja maljakoita. He ovat kovin arvostettuja tuotteiltaan, jopa aateliset ostavat heiltä. Valitettavasti Ian tosin on jo kovin iäkäs, joten heidän vanhin poikansa Jerome on ottanut puodin vastuulleen.." Janet jatkoi kertomistaan. Luke loi hymyn siskolleen, joka sai äitin unohtamaan kokonaan naimakaupista keskustelun.


Ida oli jäänyt aiemmin hieman sivuun perheen muista lapsista. Ida tosin viihtyikin syrjässä perheen sisäisistä tapahtumista, mutta yritti hoitaa omasta mielestään kuuliaisesti kotitehtävät ja askareensa, joihin kuului usein äidin auttamista kotitöissä.


Välillä tyttö kuitenkin unohtui tekemään milloin mitäkin, eikä muistanut äidin kanssa sovittuja askareita. Ei sinänsä, että tyttöä olisi huvittaneetkaan äidin opetukset, mutta äidin mieliksi hän yritti petrata.


Jossain kohtaa yleensä Ida havahtui muistamaan äidin kanssa sovittuja asioita, kuten kangaspuilla ompelun. "Oot myöhässä taas, äiti etsii sua", Jesse sanoi isosiskolleen, joka oli kulkemassa kiireen vilkkaa ohi. "Joo mä tiiän, unohdin vaan taas!", Ida vastasi veljelleen ärtyneesti. Jesse olisi voinut pitää huolen omistakin asioistaan.


"Sori äiti, mä unohdin. Mä rakensin lumiukkoa koulun jälkeen, enkä muistanut yhtään tätä", Ida selitti äidilleen. "Hyvä vaimo, ei unohda miehensä ruokaa lumen takia. Sinun täytyy vain oppia pistämään asiat tärkeysjärjestykseen", Janet sanoi toruvasti. "Laita ensin kaksi oikein ja sitten kaksi nurin."


Janet yritti opettaa Idalle myös ruokareseptejä vanhasta reseptikirjastaan. Näin Idalla olisi jotakin ruokaohjeita tiedossa, joita hän voisi opetella tekemään koko perheelle päästyään naimaikään. Tyttöä ei vain tahtonut kiinnostaa äitinsä opetukset. Janetin luetellessa lihakeitoa varten tarvittavia aineksia, alkoi tytön silmät painua kiinni.


"Ida on aivan mahdoton opetettava. Aina myöhässä, eikä tunnu muistavan mitään", Janet sanoi turhautuneesti Walterille. "Ida on vielä nuori, jos hän siitä ryhdistäytyy kun alkaa oma avioliitto kiinnostaa", Walter vastasi myötätuntoisesti.


Opettaessaan Jacobia heittämään kirvestä, ei Walter voinut olla miettimättä, kuinka paljon Ida oli tullut häneen. Tyttö tuntui olevan yhtä laiska ja erakko kuin hän itsekkin. Janetilla tulisi olemaan vielä vaikeampaa Idan kanssa, kun tämä kasvaisi. Toivottavasti joku kauppiaiden pojista huolisi tytön.


Isän lopetettua heittelyn, pääsi Jacob leikkimään lumeen. Lumienkeleiden teko oli pojan mieleen. Sitäpaitsi mentiin jo lopputalvea ja lumesta piti vielä nauttia, ennenkö se sulaisi pois.


Luke oli edistynyt isänsä opissa jo jonkin verran, mutta edelleen kotitehtävätkin tuli tehdä. Lukea ei vaan enää olisi ne kiinnostaneet, sillä poika haaveili jo voivansa työskennellä kaupassa täyspäiväisesti. Välillä myös kotitehtävien teon ja kaupan pidon oppien sijaan, Luken mieleen hiippaili kalpea, punatukkainen tyttö. Luke ei ollut nähnyt tyttöä sen koommin ja joskus hän mietti näkisikö hän tätä enää koskaan...


Perheen toiseksi vanhimman eli Idan oli aika kasvaa myös naimaikään. Ida mietti kakkua puhataessaan kovasti, mitä toivoisi.


Ida Mercer kasvaneena. Idan kaunistui lisää tultuaan teini-ikään.


Walter oli vieläkin hämillään Jacobin suhteen. Miksi hän ei ollut pystynyt ottaa Jacobia vastaan samalla lämpimällä tapaa kuin muu perhe? Walter ei voinut olla miettimättä niinkuin hän olisi nähnyt pojan joskus. Mutta se oli mahdotonta, poika oli ollut niin pieni löydyttyään...

***********
Kauppiaiden osa oli siinä. Seuraavassa Mercereiden osassa nähdäänkin sitten lisää nuorten naimakauppojen suunnittelua. Myös Jacobin hämärä menneisyys paljastuu pikkuhiljaa. Mitä mieltä olitte osasta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti