Osa 13. Shaw

 Jo vähän yli viikon välin jälkeen seuraava osa on tässä, ompa harvinaista minulta :D Mutta nyt osan pariin!

Aiemmin Shaweilla tapahtunutta:

Extraosassa saatiin selville Simonin tehneen sopimuksen noidan, Tia Reddin kanssa. Simon halusi rikastua tarpeeksi, jotta pääsisi nousemaan ritariksi. Tia lupasi auttaa lisäämällä Simonin onnea, kaupan tuotteiden myyntiä ja kohottaen miehen myyntitaitoja. Hän lupasi myös Simonille esikoiskaksoset ja sen, että yksi tämän tyttäristä tulisi naimaan ritarin, jos mies saisi riittävästi rahaa kasaan myötäjäisiä varten. 

Vastineeksi Tian avusta, Simon lupasi naiselle jäävänsä palveluksen velkaa, jonka noita lunastaisi vuosia myöhemmin. Noita myös varoitti, että taikojaan varten miehen tulisi hankkia useampia lapsia, sillä ainakin yhden hänen lapsistaan taika vaatisi omaksensa jo Eleanorin kohdussa. Lopussa Simon ja Tia sinetöivät sopimuksen sängyn puolella.

Eleanor oli ollut alunperin ritarin tytär. Naidessaan Simonin, hänen oli vaikea sopeutua roolinsa kauppiaan vaimona. Simon raatoi kovasti vihannes, hedelmä ja kalakauppansa eteen. Noidan varoituksen takia Simonin oli tärkeä saada vaimonsa antamaan hänelle monta lasta. Eleanor tulikin pian raskaaksi ja synnytti noidan lupauksen mukaan kaksoset, tytön ja pojan. Poika, joka perisi aikanaan kaupan, sai nimekseen Robert ja tyttö nimekseen Helen. Eleanor koki suurta väsymystä jo tullessaan raskaaksi ja kaksosten synnyttyä hän tunsi uupuvansa kokoajan enemmän kaksosten hoidon vaativuuden vuoksi. Hän ei myöskään kokenut osaavansa uutta rooliaan äitinä.

Eleanor oli vähitellen päässyt jyvälle kaksosten hoidosta. Tärkeintä oli pitäytyä pienokaisten kanssa samassa rytmissä.

Simonin sato kasvoi kasvamistaan. Sato oli kovin suuri yhdelle simille, mutta Simon tiesi, että kesemmällä lapset olisivat tarpeeksi vanhoja auttamaan kasvien kanssa. Hänen täytyisi vain pärjätä siihen asti Eleanorin avulla. Hänellä oli myös suuri usko noidan kanssa tehtyyn sopimukseen. Noita oli luvannut hänelle kaksoset ja niin oli myöskin käynyt, joten varmasti myös häntä onnistaisi sadon ja kaupan kanssa.

Eleanor oli valmistassa Simonille ja hänelle illallista. Monesti Eleanor söi yksin, kun kaksoset olivat nukkumassa. Hänellä oli tapana jättää Simonille ruoka valmiiksi odottamaan, kun tämä saapuisi sisälle kasvimaalta. Simon saapui yleensä vasta myöhään ja oli monesti vähällä nukahtaa ruokansa ääreen.

Huolimatta lapsentekoyrityksistä, Eleanor ei vielä ollu tullut raskaaksi. Mutta se ei häntä haitannut. Hänellä oli riittävästi tekemistä kaksosten hoitamisessa.

Herätessään Eleanor huomasi Simonin tuttuun tapaansa nousseen jo ennen häntä. Mies oli varmasti jo ollut jonkin aikaa hedelmäpuitansa kitkemässä.

Eleanor viettikin kaksosten syntymäpäivää yksin lastensa kanssa. Simon ei varmasti edes muistanut, että kaksosten oli aika kasvaa taaperoiksi.

Vasemmalla Robert Shaw ja oikealla Helen Shaw.

Ensimmäinen sato tulikin valmiiksi, mutta Simon ei ehtinyt tehdä kaikkea yksin, joten Eleanor saikin viettää iltansa kitkien rikkaruohoja ja kastellen satoa, sillä välin kun Simon yritti kiireesti kerätä kaiken talteen ennen kuin sato lähti kuolemaan.

Valitettavasti joitakin yksilöitä ehti kuolla, ennen kuin kumpikaan ehti poimia niistä saatua satoa. Onneksi suurinosa saatiin varastoon kauppaa varten, kun Eleanor vietti kaiken aikansa joko kaksosten tai sadon parissa.

************

Kun koko sato oli saatu kerättyä, havahtui Simon vasta sitten katsomaan kasvaneita lapsiaan. Kaksoset olivat jääneet vähemmälle huomiolle myös Eleanorin osalta, sillä Simon oli pitänyt naista paljon pellolla.

Myös Eleanorin kodinhoito oli jäänyt vähäiseksi sadonkorjuun myötä. Silti Simon jaksoi valittaa naiselle, kuinka talo ja kaksoset olivat aivan hunningolla. Eleanoria suuttutti miehen valitukset, ilman häntä satoa olisi kuollut paljon enemmän, eikä hän tuntunut saavan auttamisestaan muutenkaan mitään kiitosta.

Eleanor vietti taas hiljaisen illallisen kaksosten kanssa. Simon oli edelleen paljon ulkotöissä. Onneksi kaksosta oli jo jonkin verran seuraa, vaikkeivat nämä osanneet vielä puhua kunnolla.

Kaksoset olivat nyt paljon haastavampia taaperoina kuin vauvoina. Eleanorin viedessä Robertin kehtoonsa, oli Helen sillä välin onnistunut kiivetä tuolistaan pois, jääden nukkumaan lattialle. Kaksoset olivat niin nopeita karkailemaan ties minne, jos hän vähänkin jätti toisen itsekseen odottamaan.

Eleanor oli päässyt viimein nukkumaan saatuaan kaksoset unten maille. Nainen oli nukahtanut lopen uupuneena uneen. Simon saapui ulkotöistä makuukamariin huomaten vaimonsa olevan jo unessa.

Simon oli päättänyt, että tänään olisi yritettävä lasta, heillä oli kulunut jo tarpeeksi pitkä aika viime yrityksestä, eikä Eleanor vieläkään ollut raskaana. "Eleanor, herätys! Enkö minä ole sanonut, että sinun pitää odottaa minua joka ilta hereillä", Simon sanoi ankarasti. 

Nainen säpsähti äkisti hereille. "Öö kyllä minä tiedän, mutta et ole itsekkään tahtonut viikkoihin yrittää lasta ja kaksosissa on niin paljon tekemistä, että minä nukahdin", Eleanor vastasi unisena. 

"Vaikka olet väsynyt se ei ole mikään syy evätä minulta aviomiehen oikeuteni. Tarvitsen lisää lapsia. Ei menestyvän kaupan pitäminen onnistu vain kahdella lapsella", Simon saarnasi vakavana ja pyöräytti naisen allensa. Eleanor tiesi, että oli turha vastustella ja antoi miehen hoitaa tarpeensa, odottaen itse vain pääsevänsä takaisin uneen.

*****************

Vaikka arki kaksosten kanssa oli raskasta, niin Eleanor oli alkanut kiintyä lapsiinsa. Hän ei ollut enää yksin. Muutenkaan hänellä ei naisena ollut tässä maailmassa muuta saavutettavaa kuin lapset ja heidän kasvatuksensa. Robert tosin lähtisi isänsä oppiin kasvettuaan, mutta Helenin hän saisi vielä pitää itsellään opissa kauemman aikaa.

"Toivottavasti tulet pian raskaaksi ja saamme vielä ainakin yhden pojan ja tytön lisää. Toinen poika varmistaisi vielä kaupan pysymisen suvussa ja kun Robert perii tämän kaupan, niin seuraava poika voi perustaa oman kaupan. Ja tyttöjä voimme naittaa ritareille ja muille kauppiaille. Maineemme nousee kohisten ylöspäin aatelisten silmissä", Simon selitti innoissaan Eleanorille. Eleanor tyytyi nyökyttelemään Simonin selityksille. Hän ei vielä halunnut ajatella noin pitkälle, varsinkaan kun hän ei ollut vielä edes tullut raskaaksi.

Sitten oli kaksosten aika kasvaa jo lapsiksi.

Robert ja Helen kasvaneena. Molemmissa on paljon samaa näköä ja vaikuttaisivat tulleensa äitiinsä.

Nyt kun Robert oli vanhempi, otti Simon poikansa heti lannoittamaan kanssaan maata. Robertin oli aika alkaa opetella viljelemistä ja sen eri vaiheita.

Helen taas laitettiin opettelemaan naistentöitä. Hän sai aloittaa tekemään kankaita langasta. Ensiksi langat eivät millään meinanneet mennä, miten Helen halusi, mutta vähitellen tyttö alkoi päästä jyvälle.

"Ja isä sanoi, että meistä tulee vielä joskus ritareita. Silloin saamme enemmän rahaa ja saamme juosta miekkojen kanssa tappelemassa", Robert selitti siskolleen isänsä kertomia asioita. "En minä halua miekkoja enkä halua tapella kenenkään kanssa", Helen vastasi veljelleen kauhistuneena. "Et sinä saa miekkaa, mutta me perheen miehet saadaan. Ritariluokan naisten kuuluu opetella aatelisnaisen taitoja niinkuin äitikin on opetellut", Robert selitti tarkemmin. "Onko äiti aatelinen?" Helen vastasi ihmetellen. "Ei enää, kun äiti nai isän. Mutta äitin perhe oli täynnä ritareita. Äitillä mahtoi olla kurjaa ruveta kauppiaaksi, kun aiemmin oli saanut olla kuin aatelinen", Robert vastasi mietteliäästi.

Kesken perheen aamiaisen, Eleanor hypähti seisomaan tuntiessaan vatsassaan potkun. Hänhän oli raskaana. Yritykset sängyn puolella olivat lopulta tuottaneet tulosta. "Äiti onko kaikki hyvin?" Helen tiedusteli ihmetellen Eleanorin hämmentyneitä kasvoja. "On, minä vain huomasin olevani raskaana. Te saatte pikkusiskon- tai veljen", Eleanor sanoi hymyillen.

"Ihanaa meille tulee uusi vauva! Jos se on tyttö niin me voidaan leikkiä yhdessä mun nukeilla", Helen alkoi selittää innoissaan. "Mut voi se olla poikakin, et sä voi tietää vielä", Robert vastasi siskolleen kärkkäästi. Hän halusi tietenkin toisen veljen leikkikaverikseen. 

Simon kuunteli lasten puheita vain puolella korvalla. Hän oli nimittäin muistanut noidan sanat kuullessaan Eleanorin raskaudesta. Noidan varoitus soi hänen korvissaan yhtäkkiä selvemmin kuin koskaan aiemmin. "Taikoja varten suosittelen hommamaan paljon lapsia tulevaisuudessa, sillä ainakin yhden heistä taika vaati omaksensa jo vaimosi kohdussa." Oliko tämä nyt se lapsi, joka ei tulisi koskaan heitä näkemään? Tietenkin noita saattoi olla myös väärässä. Eihän tämä mikään ennustaja ollut. Silti Simonin kurkkua kuristi katsoessaan Eleanorin pienesti kasvanutta mahaa. Mitä jos kuitenkin lapsi menehtyisi hänen vuokseen?

Eleanor siivosi mietteliäänä aamiaisen jälkeisiä astioita. Simon oli ollut kumman levoton koko aamun siitä asti, kun hän oli huomannut olevansa raskaana. Mies kulki edestakaisin sisällä vilkuillen häntä joka kerta yhtä kireänä. Eikö mies halunnutkaan enempää lapsia? Siitäkö tämä kaikki johtui? Itsehän tämä oli kokoajan heitä patistanut hommaamaan lisää lapsia, oliko tämä nyt muuttanut mielensä?

**************

Robert oli aloittanut koulun käynnin. Hän oli pärjännyt koulussa hyvin, mutta ei ollut vielä tyytyväinen arvosanoihinsa.

Robert oli koulussa tutustunut Luke Merceriin. Hän toikin pojan yksi kerta mukanaan koulusta. Helen päätti jutella pojan kanssa sillä välin, kun Robert oli käskytetty kalaan kesken Luken vierailun.

Simon oli myös käskenyt Helenin työskentelemään kasvimaalle. Tytön tehtävänä oli korjata rikkaruohoja. Helen hoitikin tehtävänsä mielellään, sillä hän viihtyi pihatöissä.

"Mieti mä löysin isän taas nukkumasta pensaan päältä. Tällä menolla me ollaan pian köyhempiä kuin talonpojat, jollei se ryhdistäydy. Äiti on ihan liian kiltti sille", Luke valitti Robertille. Pojista oli tullut hyviä ystäviä. He pystyivät kertoa toisilleen kaiken. "Oikeesti, mä en tajua miten isälläs on aikaa nukkua päivällä. Mun isä ei koskaan tee mitään muuta kuin töitä. Se on aina pellolla tai kunnostamassa kauppaa syksyä varten", Robert kummasteli. Olipa heillä kovin erilaiset isät, vaikka molempien perhe kuului kauppiasluokkaan.

Vaikka Robertilla oli omiakin ystäviä, niin hän jakoi silti edelleen mielellään hetkiä siskonsa kanssa. Kaksoset olivat kuitenkin hyvin läheisiä. "Luke sanoi, että niillekkin on tulossa kolmas lapsi niinkuin meillekkin. Ja sen sisko Ida ei ole kuulemma kuin vain vähän nuorempi kuin me ja kasvettuaan aloittaa saman koulun mitä säkin käyt. Sitten me voidaan leikkiä neljästään, kun sekin kasvaa, ehkä joskus jopa kuudestaan, kun nuorimmat kasvaa", Robert kertoi Helenille suunnitelmistaan. "Se olisi kivaa", Helen vastasi. Hänestä olisi mukavaa saada lisää omanikäistä seuraa koulussa.

"Sitten kun olette tarpeeksi vanhoja, niin päätämme Mercerien kanssa, kumpi teistä menee naimisiin heidän lapsensa kanssa", Simon sanoi istuuduttuaan kaksosten seuraan syömään. Kaksoset hiljenivät heti. Ajatus avioliitosta tuntui kummastakin pelottavalta. "Ai joko minä menen Luken kanssa naimisiin tai Robert Idan kanssa naimisiin?" Helen kysyi hiljaa, vakava ilme kasvoillaan. "Niin todennäköisesti. Kummankin perheen nuorimmaiset tulevat vielä kauan aikaa olemaan niin pieniä, joten parempi solmia avioliitto teidän vanhempien lasten kesken", Simon selitti.

Simon patisti lapset vielä päivällisen jälkeen kasvimaalle töihin. Kumpikin teki töitä hiljaa, miettien isänsä sanoja.

Kotitehtävätkin tuli vielä tehdä vapaa-ajalla kotitöiden ja kasvimaalla olon lisäksi. Välillä kaksosista tuntui, ettei leikkiin tuntunut jäävän kummallakaan tarpeeksi aikaa, kun kokoajan oli kauheasti tekemistä.

Eleanorista tuntui, että Simon ei antanut lasten olla tarpeeksi lapsia, vaan patisti näitä liikaa aikuisten töihin, silti hänestä ei ollut hirveästi väittämään miehelle vastaan tässäkään asiassa. Simon oli perheenpää ja hänet oli kasvatettu tottelemaan miestään kaikessa.

Kaksoset olivatkin usein aivan uuvuksissa päästyään viimein nukkumaan. Onneksi lapsille oli sentään kunnostettu oma huone käyttöön.

Eleanor odotti kovasti kuopuksensa syntymää. Eleanorin maha oli kasvanut suureksi ja pikkuisella oli tapana jo potkia kovasti. Tietenkin kolmas lapsi toisi hänelle lisää töitä, mutta hänestä olisi silti mukavaa saada uutta iloa koko perheeseen. Arki tuntui kuitenkin niin ankealta ilman pikkujalkojen vipinää.

Simon oli viimein saanut kauppansa jo paremmalle mallilla. Katsellessaan töidensä jälkeä, hän ei voinut olla kuin ylpeä aikaansaannoksestaan. Kauppa olisi vielä aika pieni, mutta kunnostuksen jäljiltä se näytti valmiilta tosi toimiin. Hyllyt ja varastot olivat hyvällä mallilla. Noidan taioista oli ollut jo selvästi apua. Kauppa saataisiin nyt varmasti auki syksyn koittaessa.

**************

Tässä oli sitten Shawien osa. Perheen tontilla on aika ahdasta talon, kasvimaan, lammen ja hedelmäpuiden takia, joten Simonin kauppa on tässä vaiheessa vielä aika pieni :D Olen laajentanut pikkuhiljaa talonpoikien ja kauppiaden taloja, jotta kaikkien perheiden lapset mahtuvat nukkumaan.

Seuraavassa osassa mennäänkin aatelisten pariin. Mutta mitä piditte tästä osasta?