Osa 2. Cotter (talonpojat)

Hei kaikille, minulla oli ongelmaa kuvien tasaamisessa ja tekstien isoissa väleissä, mutta bloggerin päivityksen myötä keksin ratkaisun, joten nyt päästään jatkamaan ensimmäistä kierrosta toisen talonpoikaisperheen mukana.

**********

Thomas ja Juliana ovat varmasti valtakunnan yksi onnellisimmista pariskunnista ja se näkyy päällepäin. He menivät naimisiin rakkaudesta, mikä on hyvin harvinaista Moonlakessa. Heitä ei haittaa, vaikka he ovat köyhiä, kunhan heillä on vain toisensa.

Julianan hartain toive olisi saada mahdollisimman monta lasta. Thomas haluaisi suoda vaimolleen tämän suurimman toiveen, joten he päättivät yhdessä tuumin yrittää lasta.

Thomas oli päättänyt raataa pellolla niin ahkerasti, jotta he varmasti voisivat taata tuleville lapsille ruuan ja elannon. Kevät onkin aluillaan, joten hänen oli aika aloittaa peltotyöt.

Juliana hoiti kodintyöt niinkuin kaikki talonpoikien vaimot. Kokkaamisessa hänellä oli silti vielä paljon opeteltavaa.

Viimein lastenhankintayritykset alkoivat tuottaa tulosta ja Juliana alkoi kokea aamupahoinvointia.

Ei kulu kauakaan, kun nainen tunsi mahassaan liikettä ja huomaa vatsansa kasvaneen.

Raskaus huononsi Julianan huomiokykyä sen verran, että tämä onnistui yhtenä iltana sytyttämään tulipalon. Onneksi palosta selvittiin vähillä vahingoilla.

Samaisena iltana tulipalon jälkeen, Juliana tunsi voimakasta heikotusta, eikä ruoka maistunut.

Vähän ajan kuluttua Juliana löysi itsensä tajuttomana lattialta, eikä hänellä ollut mitään tietoa kauanko, hän oli siinä maannut. Raskaus tuntui vaativan todella paljon hänen voimiaan.

Juliana päätti hiipiä miehensä viereen sänkyyn mainitsematta tapahtumasta, hän ei halunnut huolestuttaa miestänsä enempää, tämä jo valmiiksi oli huolissaan heidän pärjäämisestään.

**********

Thomas oli oikein etevä kalastamaan pihan lammesta kaloja, jotta perhe sai hieman lisää ruokavarastoja.

Juliana taikoikin Thomasin saalista heti maistuvan aterian, vaikka hän tuntuikin jäävän jälkeensä kotitöistään.

Thomasin pieni sato alkoi vähitellen nousta esiin. Vielä näin alussa hänellä ei ollut rahaa suureen määrään siemeniä. Myöhemmin, kun perheen varat nousisivat ja hän saisi apua pellolle, niin voisi onnistua suurempikin sato.

Juliana vietti suurimman osan raskaudestaan nukkuen. Voimia ei vain yksinkertaisesti ollut muuhun.

Thomas oli innoissaan tulevasta jälkikasvusta, hän oli aina halunnut isäksi. "Katsos vaan poika siellä potkii" Thomas hihkaisi pitäessään kättänsä Julianan vatsan päällä.

"Hei, pikkuinen. Ja minä ihan varmasti olin kuulevani siellä puhetta", Thomas selostaa Julianalle ja tulevalle pienokaiselle. "Mitä hän sanoi?" Juliana hämmästeli iloisena. "Kertoi syntyvänsä pian" Thomas vastasi hymyillen.

"Minä rakastan sinua", Thomas sanoi hiljaa ja silitti hellästi vaimonsa poskea. "Niin minäkin sinua", Juliana vastasi hymyillen hellästi.

Kului aikaa ja Julianan raskaus eteni pitemmälle. Julianan vointi oli edelleen loppuraskaudestakin hyvin väsynyt ja heikko.

Yhtenä aamuna Thomas löysi vaimonsa tajuttomana lattialta. "Juliana? Juliana rakas, herää, mitä on tapahtunut?" Thomas kysyi hätääntyneenä.

Juliana havahtui hereille kuullessaan Thomasin hätääntyneen äänensävyn. Juliana katsoi ympärilleen, Thomasin tuijottaessa vaimoaan peloissaan. "Minä olen kunnossa. Olin vain taas nukahtanut aamiaiselle", Juliana vastasi unisena.

"Taas? Mitä jos minä haen lääkärin tai luostarista nunnan tarkistamaan vointisi?" Thomas kysyi edelleen säikähtäneenä. "Älä turhaan, näin on nyt sattunut muutaman kerran, mutta olen kyllä kunnossa ja vauva on kunnossa" Juliana yritti selittää rauhallisesti ja nousi hitaasti ylös. Thomas meni auttamaan vaimoaan pysymään pystyssä ja kantoi vaimonsa suoraan sänkyyn. "Pysy nyt vähän aikaa vuoteessa ainakin", hän sanoi ja Juliana noudatti miehensä neuvoa.

Thomas ei saanut Julianan makaamista lattialla tajuttomana mielestään päiväkausiksi. Hän pelkäsi liikaa menettävänsä sekä vaimonsa, että tulevan pienokaisen. Hän vahtikin Juliana entistä tarkemmin, jottei näin kävisi varmasti enää.

Kauaa ei kuitenkaan Thomasin tarvinnut huolehtia, sillä Julianan synnytys oli alkanut.

Jonkin ajan päästä Juliana toi heidän esikoisensa Thomasin eteen.

"Onko hän kunnossa? Ja kumpi hän on?" Thomas kysyi varovasti. "Hän voi hyvin, hän on täydellinen. Ja hän on poika", Juliana vastasi hellästi silittäen poikaa. Thomasin hymy leveni entisestään. "Minähän sanoin, että tunsin pojan potkun", Thomas sanoi lempeästi vaimolleen.

Cotterin perheen esikoinen ja tuleva perijä John Cotter. John on kopio äidistään, silmät ja iho oli molemmat tältä.

Juliana ei olisi voinut olla onnellisempi, vaikka raskaus olikin ollut vaikea, niin se kaikki oli ollut sen arvoista. Vain yksi asia voisi tehdä hänestä enää onnellisemman.

Ja ennen kuin Juliana ehti itse esittää toivomustansa ääneen, toi Thomas sen esille. "Olet antanut meille ihanan pienokaisen, mutta mitä mieltä olisit, jos yrittäisimme saada vielä toisen?" hän ehdotti toiveikkaasti. 

"Voi, Thomas mikään muu ei tekisi minua onnellisemmaksi", Juliana sanoi ja veti tämän sängynpeitteiden alle.

*************

Cottereilla elettiin onnelista vauva-arkea. Juliana olisi vain halunnut kokoajan helliä pientä poikaansa.

Thomas vietti pitkiä päiviä pellolla aamusta yöhön. Sato ei saisi epäonnistua.

Juliana ja Thomas viettivät aivan erilaista rytmiä, kun Thomas uurasti pelloilla lähes koko vuorokauden ja Juliana eli Johnin rytmin mukaan.

"Olet maailman ihanin ja kerron sinulle salaisuuden. Minulla on sellainen tunne, että tulet saamaan vielä pikkusisaren tai veljen", Juliana kuiskasi leperrellen.

*************