Osa 3. Mercer (kauppiaat)

Seuraavaksi lähdetäänkin kauppiaiden matkaan. Kiitos paljon aiempien osien kommenteista! :)

************

Walter ja Janet on naitettu toisilleen vanhempiensa päätöksellä. Walter peri isänsä maineikkaan kukkakaupan ainoana poikana ja oli Janetin vanhempien mielestä oiva naimakauppa. Walter ja Janet eivät koskaan tunteneet toisiaan kohtaan muuta kuin velvollisuutta naidessaan toisensa.

Vaikka perijä olisikin saatava alulle, eivät Walter ja Janet olleet silti kovin aktiivisia asian suhteen. He olivat sopeutuneet avioliittoon olemalla puhtaasti vain ystäviä keskenään. He eivät useinkaan viehättyneet toisistaan ja sänkytouhut yleensä vain mutkistivat arkea. Silti seuraava sukupolvi olisi saatava alulle lähitulevaisuudessa, niin he olivat sopineet.

Walter oli pohjimmiltaan hyvin laiska simi. Jos hän olisi itse saanut päättää, kauppa olisi siirtynyt tämän siskolle, mutta tapana oli, että aina vanhin poika peri vanhempansa, eikä hänellä ollut edes toista veljeä, jolle olisi voinut antaa kaupan. Walter oli nuorena haaveillut kulkurin elämästä ilman velvollisuuksia, mutta se ei vain ollut mahdollista. Walter silti käytti usein jokaisen pienenkin lepohetken hyväkseen, piti hänen vaimonsa siitä tai ei.

Janet oli aivan toisenlainen kuin miehensä. Janet oli positiivinen ja ahkeroi kovasti heidän eteensä ja halusi Walterinkin tekevän myös kaikkensa, jotta he pärjäisivät. Hän silti yritti kannustaa ja rohkaista Walteria varovasti, mutta Walter ei silti pitänyt vaimonsa ehdostuksista.

Walter joutui yksin opetella kukkakimppujen sitomista, koska Janetin taidot eivät siihen riittäneet ja nainen vastasi kodinhoitamisesta. Walterin olisi hyvä pystyä avata kukkakauppansa uudestaan viimeistään syksyn koittaessa, jotta he selviäisivät talven yli. Tällä hetkellä heidän varastonsa olivat vielä liian pienet kaupan pitoon.

Walter ei pitänyt kukkiensidonnasta, eikä hän kokenut olevansa siinä ollenkaan etevä. Taas tilaisuuden tullen Walter oli hiipinyt ullakkonsa suojiin ja mennyt "päivälevolle" heinäkasaan. 

Sinä päivänä Walter heräsi vasta pimeän tullen ja huomasi koko päivän menneen hukkaan. No eipä Janet ainakaan tiennyt hänen viettäneen koko päivää nukkuen.

Janet oli tosiaankin tietämätön miehensä puuhista, sillä hänellä oli paljon mielensä päällä. Nainen oli huomannut lastenyritysten tuottavan tulosta, sillä hän oli raskaana.

Janet piti huolta taloudesta aluksi normaalisti. Alkuraskaus ei ollut vielä kovin raskas.

Jossain vaiheessa hän alkoi kuitenkin havahtua siihen, että nukkui välillä ruokapöydässä keskellä päivää. Raskaus alkoi selvästi käydä naisen voimien päälle enemmän, mitä hän oli luullut. Tiskitkin alkoivat unohtua pöydälle.

Vaikka Walterin ja Janetin suhde oli puhtaasti pelkkää ystävyyttä, hakivat he silti toisiltaan läheisyyttä nukkumaan mentäessä. Janet huomasi ajattelevansa, että hän olisi voinut silti päätyä naimisiin jonkun paljon pahemmankin simin kansssa. Loppujen lopuksi Walterissa oli omat hyvätkin puolensa.

Janetin maha jatkoi pyöristymistään. Janet odotti innolla uutta tulokasta, vaikka raskaus veikin hänen voimiaan.

Walter oli havahtut Janetin raskauden myötä kevään peltotöiden alkuun. Vaikka he olivatkin kauppiaita, niin ilman maasta saatavaa ruokaa, he nääntyisivät talvella vielä nälkään, joten Walterin ei auttanut muu kuin lähteä istuttamaan viljelyksiä.

Janet oli kertonut Walterille raskaudesta, mutta Janet koki ettei mies ollut siitä niin innoissaan kuin hän itse. Mies oli vaikuttanut viime viikot paremminkin sulkeutuneemmalta ja vakavammalta kuin yleensä. Ehkä mies vain jännitti isäksi tuloa.

Ei mennyt kauaa, kun Janetin synnytys käynnistyi. Walter heräsi naisen kiljuntaan.

Jonkin ajan kuluttua nainen sai käsivarsilleen pienen pojan. Walter innostui, kun näki esikoisensa olevan poika."Miksi nimeämme hänet?" Janet kysyi. "Olkoon hänen nimensä Luke Mercer, isoisäni mukaan. Hän on sellainen esikuva, jonka haluan pojalleni antaa", Walter vastasi kunnioittavasti.

Poika oli kuin kopio isästänsä, perien tältä silmät, ihon ja hiustenvärin.

**********

Päivien kuluessa Janet alkoi huomata, ettei Luke ollut mikään helpoin lapsi. Janet heräili usein keskellä yötä hoitamaan Lukea milloin minkäkin asian vuoksi. 

Jopa Walter otti osaansa Luken hoitoon keskellä yötä, jos hän heräsi ennen Janetia Luken itkuun.

Luke vaati niin paljon aikaa, että Janet alkoi huomata, ettei ehtinyt hoitamaan kotia niin hyvin kuin aiemmin. Ei ollut poikkeus, että keittiö näytti välillä kovinkin sotkuiselta.

Walterin istutukset alkoivat tuottaa vähitellen satoa. Hän oli kuitenkin välillä hyvin epävarma, mikä osa kasvista oli rikkaruohoa ja mikä itse kasvia, sillä hänen isänsä ei ollut koskaan opettanut tätä, sillä hänen ei ollut tarvinnut itse hoitaa peltoa, sillä Walterin vanhemmilla oli vielä silloin ollut paljon enemmän rahaa, jolla hankkia torilta perheelle syötävää. Ne rahavarat olivat kuitenkin jo aikoja sitten kadonneet olemattomiin.

Janet rakasti pientä poikaansa enemmän kuin mitään, mutta olisi joskus toivonut pojan olevan hieman helppohoitoisempi.

Walter makasi pensaikolla ja tuijotti pientä peltoaan. Osa kasveista oli kuivia ja kärsi jostakin taudista eikä hän tiennyt, mitä tehdä niille. Hän oli pettynyt itseensä, mutta ei halunnut paljastaa vaimolleen kyvyttömyyttään.

Vauvanhoidon ohella Janet ehti välillä myös tehdä kankaita. Janet piti kangaspuistaan hyvin paljon, hän oli aina kokenut olevansa kovin etevä käsitöissä.

Janet piti kovasti äitinä olosta ja alkoi vähitellen haaveilla toisesta pienokaisesta. Jokatapauksessa olisi hyvä saada useampi lapsi, jotta heillä olisi ylimääräisiä käsipareja kaupalle ja pellolle töihin.

"Mitä mieltä olisit toisesta lapsesta? Tarvitsimme tulevaisuutta ajatellen useamman lapsen avuksi kauppaan ja peltotöihin, emme meinaa ehtiä nytkään tehdä tarpeeksi. Sitäpaitsi haluaisin kovasti useamman lapsen", Janet sanoi eräänä iltana haaveillessaan toisesta lapsesta jo jonkin aikaa. "No jos sinä haluat toisen lapsen, niin hyvä on ja olet jokatapauksessa oikeassa, että lisäkäsistä olisi apua", Walter totesi pähkäiltyään hetken asiaa.

Seuraavana aamuna Walter herättyään tunsi sen verran kovaa ahdistusta, että tämä suorastaan syöksyi vanhalle ullakolleen, jossa sijaitsi myös vanha viinitynnyri. Hän kaatoi viiniä ison tuopillisen ja hörppäsi viiniä, kuin olisi hukkumaisillaan. Useamman viinituopin jälkeen Walter saattoi viimein tiivistää ajatuksensa sanoiksi. 

Hän ei halunnut enempää lapsia. Toinen lapsi toisi vain lisää vastuuta hänen elämäänsä ja Walter koki, että hänellä oli sitä jo ihan tarpeeksi. Ei hänestä ollut elättämään isoa perhettä ja pitämään samalla kauppaa ja vielä tekemään kaiken muun työn sen ohella. Hän olisi tahtonut vain olla vapaa tekemään, mitä haluaa, mutta sen sijaan hänet oli kahlittu tähän elämään, mitä hän ei halunnut. Onneksi viini auttoi hiljentämään tätä ahdistusta ja sai hänet hetkeksi unohtamaan kuka hän oli.

****************