Osa 6. Byron (kreivit)

Täällä taas uudella osalla! Huomasin selatessani seuraavien kierrosten kuvia, että toisella kierroksella osat pitenevät ja niissä on paljon enemmän tapahtumia ja juonet lähtee paremmin käyntiin. Ensimmäinen kierros on enemmänkin tutustumista perheisiin :) Mutta ei mennä asioiden edelle, tässä osassa tutustumme kreiveihin.

***********

Kreivi Henry ja Kreivitär Felicia ovat umpirakastuneita. Pariskunta oli mennyt naimisiin vasta vähän aikaa sitten. Henryn isä kertoi aikoinaan pojalleen, että hän sai valita itse puolinsonsa ja tämän kuullessaan Henry oli lähtenyt kosimaan tyttöä, johon oli ollut rakastunut jo teini-ikäisestä asti. Felicia oli tuntenut samoin Henryä kohtaan ja suostui ilomielin tämän kosintaan.

Pariskunta oli nyt päätynyt siihen, että olisi aika hankkia lapsia. Felicia ei pitänyt itseään kovin äidillisenä, mutta kaipasi silti kartanolle muitakin simejä tuomaan eloa.

Henryllä ja Felicialla oli muuten hyvin asiat, mutta perheen rahavarat olivat melkein lopussa. Byroneilla oli ollut ennen hyvin rahaa, mutta Henry ja hänen isänsä olivat kuluttaneet perheen rahat vähiin. Henry oli perinyt isänsä uhkapeliriippuvuuden. Felicia oli usein huolissaan heidän rahatilanteestaan.

Henry yritti kyllä pitää huolta rahavaroista ja välttää uhkapelejä, mutta aina välillä hän silti sortui pelaamaan ja silloin hän hävisi suuria summia. Mies oli yrittänyt keksiä ratkaisuja heidän rahaongelmaansa, mutta siihen ei tuntunut olevan mitään nopeaa keinoa olemassa. Hänen täytyisi vain toivoa, etteivät he saisi tyttöjä, joiden myötäjäisiin menisi isoja summia muille aatelisille. Poikien avulla, he taas voisivat saada lisää rahaa muiden aatelisten tytöistä.

Miehensä ollessa tekemässä kuninkaan vaatimia virkatehtäviä, Felicia piti kirjaa kartanon varoista Henryn tietämättä. Hän ei voinut täysin luottaa miehensä kykyyn hallita taloutta, joten hänen oli itse pidettävä huolta siitä.  Onneksi Felician isä oli ollut niin viisas ja kauaskatseinen, että oli opettanut tyttärelleen taitoja, joita harvemmin oli opetettu aatelisnaisille.

Kuten valtakunnan muidenkin vaimojen tapaan, huomasi myös Felicia kärsivänsä aamupahoinvoinnista. Aamiainen ei pysynyt sisällä sitten millään.

Ja niin Felicia huomasi pian odottavansa esikoistaan.

Henry piti edelleen huolta kunnostaan. Nuorena Henry oli palvelut kuninkaan armeijan palveluksessa, jotta oli vakuuttanut isällensä olevansa kreivin tittelin arvoinen mies.

Felicia osasi myös aatelisleidin tapoja, kuten maalaamista, jossa hän olikin erityisen hyvä. Raskausaikana oli vielä aikaa maalaamiselle, mutta synnytyksen jälkeen se aika jäisi vähemmälle.

Vaikka Felicia oli kreivitär, hän silti piti huolta myös kodista. Vähäisten rahavarojen vuoksi Byroneilla ei ollut varaa vielä palkata palvelijoita, joten kartanon hoito jäi naiselle. Se ei kuitenkaan häntä haitannut, tärkeintä olisi säästää rahaa tuleville sukupolville.

Henryn ja Felician suhde oli ainutlaatuinen. Kumpikin rakasti toistaan syvästi.

Henry oli kovin innoissaan, kun sai kuulla Felician odottavan heille lasta. Pari ei olisi voinut olla onnellisempi. Felician mahakin alkoi olla jo suurehko.

Yhtenä päivänä Felicia ja Henry saivat vieraita. Felicia kiirehti halaamaan ystäväänsä. Ystävykset ilahtuivat vielä lisää, kun huomasivat vielä sopivasti odottavan esikoisiaan yhtä aikaa.

Muitakin aatelisia tuli vierailulle samaan aikaan paronien kanssa. Paronitar Ariana ei ollut vielä tavannut Herttuatar Jasminea, joten Felicia esitteli naiset toisilleen. Hän, kun oli hyvissä väleissä molempien naisten kanssa.

Herttuatar päätti viihdyttää muita aatelisia viulunsoittotaidoillaan. Sillä välin Herttua Nicolas, Henry ja Ariana sekä Felicia puhuivat valtakunnan kuumista juoruista. "Tiesittekö, että kuningatar myöskin on raskaana tällä hetkellä? Kuningas väittää kivenkovaan tulevan lapsen olevan kruunuprinssi, mutta minusta vatsan asento kertoo enemmän tytöstä", Felicia päivitteli. "Olisihan se nyt aika hyvä tuuria, jos esikoinen olisi heti poika", Ariana vastasi miesten nyökkäillessä mukana.

Jotta naisetkin saisivat tutustua keskenään, päätti Felicia siirtyä pianon ääreen jatkamaan vieraidensa viihdytystä. Henryllä ja Nicolasilla oli taas paljon keskustelevaa valtakunnan virka-asioista.

Silti Felicia ei malttanut olla juoruamatta ystävänsä Arianan kanssa, Jasminen kuunnellen hiljaa taustalla naisten keskustelua. Jasmine oli hieman kateellineen naisten hyvistä väleistä. Olisihan se selvää, keiden lapset naitettaisiin keskenään, jos äidit olivat niin hyvää pataa keskenään.

Vähän ajan kuluttua oli Felician aika synnyttää. Nainen ei ollut ennen tuntenut vastaavaa kipua.

Synnys ei kestänyt kauaa ja pian Felician käsillä makasi pieni poikavauva. Henry oli ikionnellinen tajutessaan esikoisensa olevan poika. Hänellä oli perijä! Ja vielä ensimmäisellä yrityksellä.

Poika nimettiin kreivi Jamie Byroniksi. Poika peri isältänsä ulkonäöllisesti kaiken.

"Oletpa sinä suloinen, meidän oma poika. Sinusta tulee vielä jonain päivänä tämän kartanon perijä", Henry lässytti esikoiselleen. "Mutta ei onneksi vielä aikoihin, siihen asti saat kasvaa ja leikkiä", Felicia totesi molemmille hymyillen.

"Haluatko ottaa hänet syliin?" Felicia kysyi ja ojensi pojan isälleen. "Voi sinua, isä suojelee sinua ja äitiäsi kaikelta", mies sanoi hellästi lapselleen.

Olet upea vaimo ja hyvä äiti. Olet tehnyt minusta maailman onnellisimman miehen. Tekisitkö yhdellä tavalla minusta vielä onnellisemman?" Henry kysyi hymyillen onnellisena.

"Tietenkin rakas", Felicia vastasi hymyillen takaisin tietäväisesti.

**********

Henryllä oli paljon työtä hoitaessaan kuninkaan virka-asioita. Päivät kuluivat usemmiten töissä.

Felicia alkoi kokea uudestaan pahoinvointia ja arveli olevansa uudestaan raskaana aikaisemman yön seurauksena.

Felicia rakasti kyllä poikaansa, mutta ei nauttinut lastenhoidosta samalla tapaa, miten oli kuullut Arianan puhuvan esikoisensa Lilyn hoidosta. Jamie oli vielä niin riippuvainen hänestä ja vei paljon hänen aikaansa. Nykyinen raskaus tuntui vievän myös enemmän Felician voimia kuin aiempi raskaus.

Henryn lähin ystävä aatelismiehistä oli Paroni William. Hän tuli hyvin kyllä toimeen kaikkien aatelisten kanssa, mutta eniten hän luotti Williamiin. Miehet olivatkin keskenään pyöritelleet ajatusta yhdistää perheensä Lilyn ja Jamien välisellä avioliitolla. Mitään virallista ei kuitenkaan oltu vielä sovittu, sillä molempien lapset olivat vielä niin pieniä ja William halusi pitää Lilyn tulevaisuuden auki, jos tuleva kruunuprinssi sattuisi kiinnostua hänen tyttärestään.

Henry oli siitäkin erikoisempi aatelismies, että tahtoi välillä osallistua poikansa hoitoon. Varsinkin silloin, kun Felicia oli raskautensa takia liian uupunut hoitamaan Jamietä.

Seuraavana yönä Felicia heräsi, kun tunsi äkkinäistä kipua mahassaan. Kipu tuntui niin pahalta, että Felician teki mieli oksentaa.

Naisen kokema kipu alkoi vain yltyä entisestään. Felicia tiesi, että vauva ei voinut vielä syntyä, sillä se oli aivan liian pieni. Pikkuisella täytyi olla jokin hätänä.

Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei Felicia tajunnut edes herättää Henryä. Mies havahtuikin itse hereille kuullessaan Felician itkevän lohduttomasti. 

"Felicia, mikä on?" Henry kysyi huolestuneena naiselta noustessaan ylös. "Sain kkkeskenmenon, vvvauva kuo...", Felicia sanoi hiljaa, saadessaan vastattua juuri juuri itkemisen lomasta.

"Voi rakas, olen niin pahoillani. Pitäisikö minun hakea nunna varmistamaan asia ja tarkistamaan sinun vointisi?" Henry kysyi tuntien itsensä avuttomaksi.

Felicia vain tuijotti lattiaan suostumatta katsomaan miestänsä silmiin."Ei tarvitse ainakaan juuri nyt, kyllä minä sen tiedän, miten siinä kävi. Minun tarvitsee vain olla nyt yksin", Felicia vastasi lamaantuneena surusta. 

"Ymmärrän. Kulta, kyllä kaikki vielä järjestyy", Henry sanoi yrittäen lohduttaa ja silitti vaimonsa kättä hellästi.

********

Viikot kuluivat ja Felician maailma oli romahtanut. Hän oli menettänyt pienokaisensa. Hän syytti siitä itseään. Ehkä, jos hän olisi huolehtinut itsestään paremmin raskauden aikana ja rukoillut lapsen terveyden puolesta, niin asiat olisivat voineet olla toisin. Nyt hän kirosi jumalaa, kun tämän oli pitänyt viedä hänen syntymättömän lapsensa, ennen kuin hän oli edes saanut nähdä tätä.

Aiemmin Felicia ei ollut osannut arvostaa äitiyttä, mutta lapsen menetettyään mikään muu, ei ollut niin tärkeää kuin äitinä olo.

Felicia ei tiennyt kuinka selviäisi tuskastaan. Kyyneleet pyrkivät ulos joka tilanteessa. Hän oli viettänyt viimeiset viikot makuukammarissaan. Hän  ei halunnut syödä eikä nähdä tai puhua kenellekkään muulle kuin pojalleen Jamielle. Jamiesta oli tullut hänelle tärkein.

Henry kärsi keskenmenosta lähes yhtä paljon kuin vaimonsa, mutta teki silti kaikkensa ollakseen vaimonsa tukena. Henry olisi halunnut puhua Felician kanssa keskenmenosta ja heidän menetetystä lapsestaan, mutta nainen ei halunnut puhua eikä koskea häneen. Nainen oli kuin kivi ja tuntui välttelevän häntä. Eräänä iltana Henry yritti halata vaimoaan lohduttavasti, mutta tämä kavahti taaksepäin miehen kosketuksesta.

"Älä koske minuun, tämä on myös sinun syytäsi. Sinä halusit toisen lapsen!", Felicia sanoi vihaisena ja työnsi miehen kauemmas. "Felicia, minä olen antanut sinun olla yksin ja noudattanut tahtoasi. Mutta haluaisin vain, että puhut minulle tai edes jollekkin muulle aikuiselle. Ei auta, että vatvot näitä asioita yksin", Henry sanoi huolestuneella äänellä. 

"Luuletko, että sinä tai kukaan muu voi ymmärtää, miltä minusta tuntuu. Miksi minä haluaisin puhua?" nainen sanoi edelleen suuttuneena. "Lapsi oli myös minun. Miltä luulet minusta tuntuvan?" Henry vastasi ääni särkyen. "Haluaisin vain, että pääsisit vielä asian yli ja ehkä voisimme vielä joskus yrittää uudestaan. Tiedän, että seuraava lapsi ei korvaisi jo menetettyä, mutta emme voi jäädä ikuisesti suremaan. Elämän täytyy jatkua."

"Ei, minä en halua enempää lapsia! Ne vain kuolevat kohtuuni, ennen kuin saan ne käsivarsilleni. Olen viallinen!" Felicia huusi itku kurkussa ja juoksi takaisin makuukammariinsa.

Henry ei enää tiennyt, mitä sanoa. Felicia ei ollut selvästikkään valmis jatkamaan elämäänsä. Henry alkoi olla jo epätoivoinen, eikä osannut itse auttaa enempää vaimoaan. Felicia syytti tapahtuneesta aivan liikaa itseään.

Olisipa jokin keino saada nainen ymmärtämään, että tapahtunut, ei ollut hänen syytänsä. Ja jos hän saisi jollain tavalla vakuutettua Felician, niin olisiko heidän seuraavaa lasta mahdollista suojella kohdussa, ilman pelkoa keskenmenosta? Jos se olisi mahdollista, niin ehkä Felicia ei pelkäisi raskaaksi tuloa. Mutta millä tavalla se olisi mahdollista?

Hetken mietittyään, Henry muisti kuulleensa huhuja mystisestä noidasta, joka suostui joskus auttamaan muita simejä.

***********

Felicia nytkähti hereille painajaisestaan. Hän näki toistuvia unia syntymättömästä lapsestaan ja tämän tulevaisuudesta, jota ei koskaan tapahtuisi. Kyyneleet vierähtivät naisen poskelle jälleen kerran, muistaessaan unensa.

Felicia teki niin kuin aiemminkin painajaistensa jälkeen, nostaen pienen Jamien kehdostaan ja rutistaen tätä hellästi sylissään. Kuinka hän oli aiemmin ollut niin sokea, ettei ollut tajunnut poikansa arvoa. Jokainen lapsi oli oikeasti siunaus. Felicia ymmärsi vanhan sanonnan nyt paremmin kuin koskaan.

**********

Siinä oli Byronien osa. Surullisiin tunnelmiin jäätiin. Peli aiheutti keskenmenon itse ja siitä sainkin sitten draamaa aikaiseksi. Mitä ajatuksia osa herätti?