Osa 11. Cotter

 Se olisi seuraavan osan aika! Jatketaan talonpoikien toisella perheellä, Cottereilla.

Aiemmin Cottereilla tapahtunutta:

Thomas ja Juliana Cotter menivät naimisiin rakkaudesta. Heillä ei ollut paljoa rahaa, mutta he olivat silti onnellisia. Juliana haaveili suuresta perheestä ja Thomas toivoi, että voisi toteuttaa vaimonsa haaveen. Thomas raati kylvötöissä pitkiä päiviä, elättääkseen perheensä tulevaisuudessa. Juliana tulikin raskaaksi ja synnytti ensiyrityksellä pojan, perijä John Cotterin. Julianan ensimmäinen raskaus oli vaikea ja se heikensi naisen voimia. Kevään lopussa Juliana alkoi uskoa odottavansa toista lasta.

Juliana leikitti pientä poikaansa. Johnista oli kuoriutunut oikein kiltti ja herttainen lapsi. Juliana oli onnensa kukkuloilla ja toivoi pian saavansa toisen samanlaisen.

Julianan vointi ei ollut nimittäin viime aikoina ollut taas kovinkaan hyvä. Hän ei tiedä monettako kertaa oli siivoamassa samaa vessanpönttöä oksentelujensa jälkeen.

Silti heikosta olostaan huolimatta, Juliana halusi auttaa puolisoaan peltotöissä. Mies raati jo muutenkin itsensä hengiltä, eikä Juliana voinut olla tarjoamatta apuaan. Kuitenkaan kuten ensimmäisen raskaudenkin aikaan, ei hän halunnut kertonut Thomasille huonosta voinnistaan.

Thomas ei tiennyt mitä oli tehnyt saadessaan vaimokseen niin ihanan naisen kuin Juliana. Nainen oli niin epäitsekäs ja ystävällinen kaikille. Thomas rakasti vaimoaan ja pientä poikaansa enemmän kuin mitään muuta maailmassa.

Thomasilla oli kuitenkin huolia. Hänen pienestä sadostaan alkoi kuolla osa pensaista. Thomas epäili tuholaisia, mutta hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa hankkia myrkkyä, jolla tuholaiset oltaisiin saatu häädettyä. Miehen ei auttanut muu kuin toivoa, että tuholaiset olivat saaneet kylläkseen hänen sadostaan ja siirtyivät muille apajille.

Julianan pahoinvointi jatkui edelleen, mutta yhtenä päivänä pahoinvointiin sekoittui myös kipua vatsalla. Jokin oli vikana.

Kipu voimistui entisestään ja sai Julianan huutamaan ääneen. Sillä hetkellä hän ei voinut ajatella muuta kuin, että menettäisikö hän syntymättömän lapsensa?

Onneksi Thomas oli saapunut juuri sisälle ja kuullut vaimonsa huudon. Hän vei vaimonsa vuoteeseen ja haki luostarista nunnan paikalle tutkimaan Julianan. Tutkimuksen jälkeen nunna kertoi Julianan melkein saaneen keskenmenon, koska oli uuvuttanut itsensä liiaksi. Onneksi vauva oli edelleen elossa ja Julianan tulisi vastaedes ottaa rauhallisemmin, jotta keskenmenoa ei enää tulisi.

Juliana määrättiinkin vuodelepoon muutamaksi päiväksi, joten Thomas vietti yksin Johnin synttäreitä sotkuisen keittiön keskellä. Julianan ollessa vuoteen oma, ei kukaan ehtinyt hoitaa kotia.

Johnista kasvoikin hyvin äitinsä näköinen poika.

"Nyt olet sitten kiltti poika, etkä rasita äitiäsi liikaa. Äitin pitää saada lepoa. Yritetään nyt enemmän pärjätä miesten kesken", Thomas selitti pojalleen. John vain nauroi hellyyttävästi isälleen ymmärtämättä sanaakaan.

Thomas ottikin päävastuun Johnin hoidosta ja yritti olla mahdollisimman hyvä isä. John oli hieman ymmällään, kun äitiä ei usein näkynyt, mutta viihtyi kovasti isänsä seurassa.

********

Kun aikaa oli kulunut jo jonkin aikaa, niin Juliana alkoi uskaltautua välillä ylös sängystä. Hän päätti mennä mieheltänsä salaa poimimaan tämän vuoden ensimmäistä satoa. Hän ei voinut enää olla vain hyödyttömänä ja antaa Thomasin tehdä kaikkea.

Keskenmeno yrityksestä huolimatta, Julianan raskaus alkoi viimein näkyä päällekkin päin. 

Thomas hoiti edelleen paljon Johnia, Julianan varovasti koittaessa palautua takaisin normaaliin elämään. "Katsos nyt, istut tähän näin ja annat tulla. Olemme tehneet tämän monta kertaa, kyllä sinä osaat", Thomas selitti pojalleen.

John kasvoi kokoajan. Lusikan käyttöä tämä ei kuitenkaan vielä hallinnut ja söi mielummin sormilla.

Thomas oli saanut viimein vanhan sadon kerättyä ja lähti istuttamaan vuorostaan kurkkuja. Tuholaiset edelleen vaivasivat satoa, mutta Thomas yritti parhaansa.

Thomas oli hyvin kiitollinen luostarin nunnan avusta ja kiitti pappia heidän avustaan nähdessään tämän ohikulkumatkalla. "Kiitos, kyseinen nunna on itseasiassa sisareni Alys, hän vastaa nunnien koulutuksesta. Tarvitsimme kyllä kovasti lisää nunnia kasvavaan valtakuntaamme tekemään hyvää työtä uskomme ja lastemme parissa. Hyväksymme kaikista luokista tyttäriä. Pistäkää sanaa kiertämään ja pitäkää meidät mielessä myös omien tulevien tyttärienne kohdalla", pappi sanoi.

Vaikka Thomas hoiti mielellään Johnia, niin silti lapsen hoito ja peltotyöt yksin alkoivat olla hänelle liikaa. Mies koki uupumusta, mutta ei silti valittanut. Tärkeintä olisi saada Juliana kuntoon ja toinen lapsi maailmaan.

Juliana koki itsensä huonoksi äidiksi, kun ei jaksanut olla poikansa kanssa niin paljon kuin tämä olisi ansainnut. Silti hän koitti ottaa irti kaiken pienistäkin hetkistä Johnin kanssa, kun oli tarpeeksi virkeä hoitamaan tätä.

Thomas edelleen huolehti kovasti vaimonsa jaksamisen puolesta. Joskus iltaisin, kun Juliana oli jo nukahtanut, hän katseli vaimoansa kuin pelkäen jokaisen hetken olevan viimeinen.

Julianan vatsa alkoi olla jo suuri. Hän toivoi jo kovasti, että lapsi syntyisi mahdollisimman pian.

"Tiedätkö, että sinusta tulee ihan pian isoveli, " Thomas selosti Johnille kylvyssä. "Ittoveli? Mikä se on?" John kysyi ihmetellen.

Juliana onnistui vielä loppuraskauden aikanansa palamaan kasveja kastellessaan pihalla ja saikin Thomasilta hätäisen pyynnön viettää loppuajan raskaudestaan sisällä pimeässä viilentämässä itseään.

Seuraavana aamuna Julianan synnytys alkoi, eikä eilisestä palamisesta ollut enää jälkeäkään näkymässä.

Pitkältä tuntuneen ajan jälkeen Juliana käveli makuuhuoneesta Thomasin luo käsivarsillaan pieni poika. Thomas ei ollut uskoa, että hänellä oli nyt kaksi poikaa. Heidän tilansa tulevaisuus oli nyt vielä enemmän turvattu.

Poika nimettiin Edwin Cotteriksi. Edwin oli aivan kuin kopip veljestään ja äidistään.

Johnin oli aika tullut kasvaa lapseksi aivan synnytyksen jälkeen.

John Cotter. Poika muistuttaa nyt vielä entisestään äitiänsä.

John lähetettiinkin ensi töikseen talonpoijille tarkoitettuun kouluun. Moonlakessa kuningas Edward halusi, että talonpojatkin kävisivät koulua, jotta he oppisivat tuntemaan Moonlaken historian, tavat, lait, säädökset sekä verojen tarkoituksen. Sitä varten kaikkien tuli opetella lukemaan ja laskemaan.

John oli myös tutustunut naapurissa asuvaan Flora Sommeriin. John vietti mielellään aikaa Floran kanssa, tyttö oli kovin ystävällinen ja fiksu.

Nyt kun John oli kasvanut, niin Julianan ja Thomasin arkikin hieman helpottui. Juliana jaksoi taas hoitaa kotia sekä Edwiniä. John taas auttoi mielellään molempia vanhempiaan työaskareissaan.

Silti välillä Johnille jäi aikaa omillekkin leikeille koulun, läksyjen ja vanhempien auttamisen lomassa. Thomas oli väsännyt pojalleen vaatimattoman leluarkun ja sinne muutaman puuhevosen.

Joskus Johnin leikit vähän pitkittyivät, jolloin läksyt jäivät vähemmälle huomiolle ja niitä piti tehdä vielä ennen koulun alkua.

Thomas ja Juliana olivat ylpeitä pojistaan. Johnista tulisi vielä kasvettuaan hieno isäntä heidän tilalleen ja Edwinkin toivon mukaan saisi vielä vuokrattua oman tilan. Onneksi pojat olivat vielä nuoria, eikä heidän vielä aikoihin tarvitsisi huolehtia tulevaisuudestaan.

Mitä piditte osasta? :)