Osa 5. Vane (paronit)

Viidennessä osassa tutustumme Moonlaken aatelisiin. Tässä kohtaa tulette huomaamaan, että latasin teiniraskaushackin lisäominaisuuden eli keskenmenon mahdollisuuden. Se tuntuu tuovaan peliin heti draamaa lisää tulevissa osissa ja on muutenkin realistisempi erityisesti keskiajalle, jolloin paljon sattui keskenmenoja. Nyt kuitenkin siirrytään osan pariin, jonka sainkin tällä kertaa nopeasti tehtyä. Ensimmäisenä aatelisina on vuorossa paronit. 

**********

Williamin ja Arianan oli aika hankkia perijä taloon. William oli kuullut juoruja kylältä heistä, joissa väitettiin, että paronit eivät olleet kykeneviä hankkimaan lapsia, sillä monilla samanikäisillä aateleilla oli vähintään jo vaimo raskaana tai useampi lapsi. Mies ei halunnut juorujen jatkuvan, joten päätti, että Arinan oli aika tulla raskaaksi.

Vaikka paronit olivat aika alhalla aatelisten arvoasteikolla, ja heidän rahavaransa eivät olleet kovin suuret, niin William oli halunnut välttämättä palkata heille palvelijan. Ariana oli ollut hieman pettynyt, sillä häntä ei ollut haitannut kodin hoitaminen, sillä hän oli muutenkin aktiivinen simi, eikä piitannut istua vain aloillaan.

Ariana alkoikin kokea pian aamupahoinvointia, hän alkoikin uskoa esikoisen ilmoittelevan tulostaan. Arina ei olisi voinut onnellisempi, hän oli aina halunnut paljon lapsia.

Arianan paras ystävä oli kreivitär Felicia. Arina oli pyytänytkin parhaan ystävänsä käymään heillä varmistaakseen epäilynsä ja nainen oli tietenkin suostunut tulemaan, asuihan hän muutenkin ihan vieressä. 

"Pyysin sinut tänne, koska halusin kertoa sinulle epäilystäni. Haluaisin kovasti lapsia ja nyt yritysten jälkeen olen alkanut kokea pahoinvointia, mutta mitään ei silti näy vielä ulospäin. Olisiko mahdollista, että olen kuitenkin raskaana?"Ariana kysyi ihmetellen."Hmm, no jos et ole syönyt mitään huonoa tai kohdannut sairaita ja jos pahoinvointia on aamuisin, niin kyllä se raskaudelta kuulostaisi", Felicia vastasi mietteliäästi. "Siinä kuitenkin tulee kestämään ennenkö mahasi alkaa kasvaa", Felicia jatkoi vielä tietäväisesti.

"Voi sehän on hienoa, kiitos sinulle rakas ystävä, tiesin, että sinä jos kuka tiedät", Ariana sanoi ilahtuneena. "En tiedä, mitä tekisin ilman sinua."

"Voit aina puhua minulle, jos sinua huolettaa jokin", Felicia sanoi hymyillen ystävälleen tuntien täsmälleen samoin Arianaa kohtaan.

Yhtenä iltana paronien tontilla syttyi tulipalo salaman iskettyä puuhun. Pariskunta heräsi järkyttyneenä uniltaan tulipalon levitessä, mutta onneksi William sai hälytettyä apua sammuttamaan paloa.

Felicia oli ollut oikeassa, sillä Arianan maha oli viimein alkanut pyöristyä. Nainen kokkasi onnellisena Williamille päivällistä, jonka aikana kertoisi miehelle raskaudesta. 

Arianan uutisen jälkeen William koki monenlaisia tunteita. William oli tyytyväinen perheenlisäykseen ja mahdollisen perijän tuloon, mutta silti hän ei voinut olla ajattelematta erästä naista menneisyydestään. Jos hän olisi saanut itse päättää puolisonsa, tämä nainen jakaisi nyt hänen kanssaan elämänsä ja kantaisi nyt hänen lastansa, Arinan sijaan. He olisivat olleet tämän naisen kanssa onnensa kukkuloilla, kun olisivat olleet saamassa perheenlisäystä. 

Nainen oli seikkailut Williamin ajatuksissa siitä asti, kun he olivat nuorina tavanneet. Olivat he hetken aikaa tavanneet salaa heidän perheiltään, mutta kun Williamin isä oli solminut Arianan perheen kanssa liitosta, ei Williamin ollut auttanut muu kuin päättää suhde elämänsä rakkauden kanssa. Eivät Williamin vanhemmat olisi silti voineet koskaan hyväksyäkkään miehen rakkauden kohdetta. Nainen kun sattui olemaan eri säätyluokasta.

*********

Arina heräsi keskellä yötä voimakkaisiin supistuksiin. Hän tiesi, että jokin oli vialla. Lapsi ei voinut syntyä vielä. William säntäsi hakemaan nunnan luostarista, joka tutki Arianan.

Nunna kertoi Arianan kärsineen ennenaikaisista supistuksista, joiden takia Arianan raskaus oli lähellä keskeytyä. Arianan onneksi supistukset loppuivat ja vauva oli edelleen hengissä. Nunna kuitenkin määräsi naisen vuodelepoon ja kielsi naiselta kaikki kotityöt muutamaksi viikoksi, jotta niin ei kävisi uudestaan.

Ariana oli järkyttynyt tapahtuneesta ja päätti toimia tarkasti nunnan ohjeiden mukaan. Hän kiitti luojaansa ja uskoi pienokaisen olevan selviytyjä. Ariana päätti tehdä mitä vain, jotta hänen esikoisensa selviytyisi. Nunna oli neuvonnut kuuman vaahtokylvyn rauhoittavan naisen elimistöä ja pienokaista.

Ariana viettikin suuremman ajan raskaudesta vuoteessa nukkuen, jotta hän ei varmasti rasittaisi itseään.

William ei oikein osannut käsitellä tapahtunutta. Hän oli onnellinen ettei naisen raskaus keskeytynyt, mutta koki itsensä puuttelliseksi, kun ei osannut olla vaimonsa tukena. Niimpä hän uppoutuikin töihinsä entistä enemmän.

Arianan synnytys läheni ja tapahtuneesta alkoi olla aikaa. Hän alkoi uskoa, että lapsi todellakin selviytyisi. Pitkästä aikaa pariskunta pystyi syödäkkin yhtä aikaa. Ariana yritti saada mieheensä kontaktia, mutta William vaikutti olevan täysin omissa ajatuksissaan.

"Mikä sinulla on? Vaikutat kovin etäiseltä? Pelkäätkö meidän edelleen menettävän lapsemme?"Ariana kysyi huolestuneena. "Ei, kyllä uskon, että hän selviää. Nunnahan sanoi, että raskaus voi helpommin mennä kesken alkuvaiheessa. Minulla on vain kovin paljon mieleni päällä", William vastasi vältellen."Niin uskon, että olet oikeassa. Mutta tiedäthän, että voit kertoa minulle mitä vain", Ariana vastasi miehen nyökätessä takaisin, jatkamatta kumminkaan aiheesta.

Niin koitti päivä, kun Arianan synnytys alkoi ja vauvan oli aika tulla maailmaan täysiaikaisena.

Arina hoiti synnytyksen yksi ja vauva syntyikin terveenä. Nainen rutisi lastaan ja kuiskaili tälle hellästi. Onneksi lapsi oli syntynyt tähän maailmaan, eikä hänessä ollut mitään vikaa.

Vauva oli tyttö ja hänet nimettiin lady Lily Vaneksi. Lily nimenä tarkoittaa puhtautta, hedelmällisyyttä, uudelleensyntymistä. Lilyllä on isänsä silmät ja ihonväri sekä molempien vanhempiensa hiusväri.

Ariana rakasti tytärtänsä ensisilmäyksestä. Lily oli hänen syynsä nousta aamulla ylös.

William makoili eräänä iltana sängyllä omissa ajatuksissaan, kuin odottaen Arianan tuloa sänkyyn. Ariana siirtyi miehen viereen päällään ainoastaan alusmekkonsa.

"Haluat varmaankin lisää lapsia?"William kysyi arvaten, mitä naisen päässä liikkui, tämän aikoessa sanoa jotain."Kyllä, ajattelisin, että olisi sen aika, kun olen selviytynyt nyt tarpeeksi Lilyn synnytyksestä. Mutta en ole aivan varma haluatko sinä?" Ariana vastasi äänessään alakuloisuutta. Mies ei vastannut, vaan suuteli vaimoaan ja veti tämän peiton alle.

 Ariana hukutti huolensa avioliitostaan Lilyn hoitamiseen. Kyllä hän oli aina sen tiennyt, että Williamilla ei ollut häntä kohtaan tunteita, olihan heidät naitettu toisilleen vanhempiensa yhteisellä päätöksellä. Nainen oli silti oppinut välittämään Williamista kuin ystävästä, vaikka ei kokenutkaan syvempiä tunteita miestänsä kohtaan. 

Hyvin pian Lilyn syntymän jälkeen, Ariana alkoi tuntea samanlaista pahoinvointia kuin odottaessaan esikoistaan.

Ja niin Ariana huomasikin mahansa taas pyöristyneen ja tiesi odottavansa toista lasta. Hän koki taas olevansa kovin onnellinen, kohta hänellä olisi kaksi pienokaista hoidettavanaan. Lapset olivat hänelle siunaus.

************

"Thea? Oletko se sinä?"William kysyi hämmästyneenä, tuijottaen edessään olevan naisen takaraivoa kuin aavetta. "William. En olisi saanut tulla...", Thea sanoi hiljaa ja katui tuloaan. "Kääntyisitkö, jotta näen kasvosi", William vastasi epäilessään näkevänsä näkyjä.

"Thea se olet sinä, kuinka kauan siitä on?"William sanoi nähdessään naisen kasvot. Mies ei vieläkään silti voinut uskoa naisen olevan siinä. "Monta vuotta, viimeisin kerta, kun tapasimme, ei ollut mikään elämäni onnellisin päivä", Thea vastasi ilmeettömästi. "Sinä särjit sydämeni. Minun ei kuuluisi olla täällä. En vain voinut olla kävelemättä kartanosi ohi, kun kuulin kuningattarelta, missä asut", Thea lisäsi ääni täynnä surua. 

"Anteeksi", William sanoi ääni täynnä katumusta, eikä kykenyt sanomaan muuta.

"Silti olet edelleen kauneinta, mitä olen nähnyt", William sanoi hymyillen tuijotettuaan naista hetken hiljaisuuden vallitessa. "William, sinä olet naimisissa. Minä olen kuninkaan ja kuningattaren palvelusneito. Me olemme menneisyyttä", Thea vastasi ja loi katseensa maahan. "Minun ei todellakaan olisi pitänyt tulla. Tämä oli väärin, sekoitamme elämämme vain uudestaan. Hyvästi William!", Thea sanoi kyynelehtien ja lähti juoksien pois.

William jäi tuijottamaan naisen perään osaamatta liikahtaa. Lopulta hän hyppäsi hevosensa selkään aikeena ratsastaa kuninkaan linnaan ja vaatia Theaa takaisin omakseen. Sitten todellisuus iski vasten kasvoja ja hän tajusi, että Thea oli oikeassa. Hänellä oli raskaana oleva vaimo ja tytär. Thea oli hänen elämänsä rakkaus, mutta hän ei voinut vain syöksyä naisen perään. Hänellä oli velvollisuuksia ja hän oli paroni. Ei hän voisi ikinä tehdä Theasta kunniallista naista. Thea oli kauppiaan tytär ja kuningasparin palvelija, hän tekisi vain hallaa naiselle, jos nyt syöksyisi tämän perään. 

Silti Thean näkeminen näiden vuosien jälkeen oli saanut Williamin tajuamaan jotain. Thean vuoksi hän oli onneton, ilman häntä, mies ei voisi koskaan olla onnellinen...

*********

Osa 4. Shaw (kauppiaat)

.Tässä osassa seuraamme toisen kauppiasperheen elämää

**************

Eleanorin oli vaikea sopeutua uuteen elämäänsä. Ritarin tyttärenä hänen ei ollut tarvinnut tehdä aiemmin kotona asuessaan ollenkaan kotitöitä. joten hän oli saanut keskittyä hiomaan aatelisnaisen taitoja. Tosin nyt hän ei tarvinnut niitä, sillä kauppiaan vaimon oli tärkeintä hoitaa kotia, auttaa puutarhatöissä ja kasvattaa lapsia.

Eleanorin tehtävänä oli myös tyydyttää miehensä tarpeet ja hankkiutua raskaaksi. Ja Simon piti siitä huolen. Eleanorin ei auttanut vastustella.

Simon käyttäytyi liiankin innokkaasti nuorta kaunista vaimoaan kohtaan, miehen oli tärkeää saada Eleanor raskaaksi mahdollisimman nopeasti. Eleanor oli tottunut miehensä koviin otteisiin ja toimi kuuliaisesti tietämättä paremmasta. Sänkytouhut olivat hänelle vain pakollinen velvollisuus, eikä hän osannut nauttia niistä.

Ehkä jos Simon olisi osannut ottaa hänenkin tarpeensa huomioon, olisi Eleanor voinut nauttiakkin, mutta miehelle olivat tärkeintä vain hänen omat halunsa.

***********

Ei mennyt kauaakaan, kun Eleanor alkoi voida pahoin. Simonin kanssa vietetyt yöt olivat  selvästi tuottaneet tulosta.

Eleanorin ajatukset äitiydestä olivat ristiriitaiset. Hän ei viihtynyt asemassaan, eikä kokenut oikeastaan mitään tunteita Simonia kohtaan, mutta ehkä lapsen saadessaan, hän voisi saada jotain positiivistä elämäänsä, joka olisi hänen omaansa.

Taloudessa ei paljon yksityisyyttä tunnetta, kun Eleanorin pahoinvoinnin jatkuessa Simon sai todistaa kylvyssä ollessaan tämän oksentelua.

Eleanorin arki oli silti kiireistä ja taloudesta piti silti huolehtia, vaikka hän tunsikin itsensä tavallista väsyneemmäksi.

Simonkin aloitti vuorostaan kevättöiden istutukset muiden valtakunnan talonpoikien ja kauppiaiden tapaan. 

Simon oli erityisen ylpeä useista hedelmäpuistaan, joita ei ollut kovin monella muulla simillä. Hän tulikin tarvitsemaan isot varastot vihanneksia ja hedelmiä kaupanpitoa varten, joten kaikki piti leikata ja hoitaa hyvin tarkasti.

Eleanorin kasvanut maha alkoi viimein näkyä. Vatsa oli kovin iso jo alkuvaiheessa.

Eleanor päätti eräänä aamuna viimein kertoa Simonille uutisen, kun maha alkoi näkyä. "Simon, olen raskaana. Voisitko tehdä tulevalle pienokaiselle kehdon?" hän sanoi."Sehän on mahtava uutinen, rupean rakentamaan sitä samantien", Simon sanoi ja alkoi pohtia, mitä tulisi tarvitsemaan kehtoa varten.

Kehdon valmistuttua Simon suuntasi entistä suuremmalla innolla kasvimaalle ja alkoi istuttaa lisää kasveja. Simonilla oli jo valmiiksi suuret pellot kauppaansa varten tehtynä, mutta nyt hänellä tulisi olemaan enemmän apua peltotöihin syksyllä, joten kasvistoa voitiin laajentaa entisestään.

Eleanor ei ollut vielä kovin hyvä kokkaamaan ja välillä keitokset paloivatkin karrelle. Ruokaa ei kuitenkaan ollut tuhlattavaksi, joten kaikki palanutkin oli syötävä. Simonille hän ei niitä kuitenkaan kehdannut tarjota.

Oli monta iltaa, kun pariskunnan näki vielä puolenyön jälkeenkin kasvimaalla. Simon alkoi tarvita paljon apua myös kodin ulkopuolelle kasvien kasteluun ja rikkaruohojen irrotteluun, joten Eleanorin työtaakka suureni entisestään, vaikka nainen oli jo keskivaiheessa raskauttaan.

Nainen alkoikin olla kovin uupunut kaikesta työstä, mutta ei uskaltanut kertoa miehelleen.

Eleanor oli myös alkanut nähdä usein painajaisia. Hän näki painaisia menneisyydessään tapaamastaan miehestä, aatelisesta, joka oli joskus teininä liehitellyt häntä, mutta päätynyt kuitenkin ottamaan vaimokseen korkea-arvoisemman aatelisen.

Eleanorin maha jatkoi kasvamistaan entisestään. Nainen alkoi miettiä useamman lapsen mahdollisuutta. Hänen suvussaan, kun oli ennenkin syntynyt kaksosia.

"Luulen, että tulemme saamaan kaksoset", Eleanor totesi yhtenä iltana lyhyesti ja jäi jännittämään miehensä mielipidettä. "Vau, kaksosethan ovat harvinaisempia. Jos niin käy, jumala on todella siunannut meitä. Olisimme myös ensimmäiset vanhemmat, jotka saisivat kaksoset yli 20 vuoteen", Simon vastasi tyytyväisenä.

Illallisen jälkeen, Eleanorin yllätykseksi, Simon nousi ylös ja silitti vaimonsa mahaa. "Kyllä sinulla onkin iso maha, mahdatkin olla oikeassa, että saamme kerralla kaksi! Onkohan synnytys jo lähellä?"Simon totesi innokkaana.

Eleanor oli tyytyväinen miehensä innokkuuteen, ensimmäistä kertaa heidän avioliittonsa aikana, hän oli nähnyt miehessä jotakin, mikä sai hänessä aikaan lämpöisen tunteen.

Eleanorin synnytys päättikin alkaa samana yönä. Synnytys keski koko yön ja Simon sai haettua läheisestä luostarista Eleanorille nunnan apuun tämän synnytykseen.

Pitkän yön jälkeen nainen tuli makuukammaristaan ylös käsivarsillaan kaksi pienokaista. Hän ojensi toisen vauvan häkeltyneelle Simonille.

Simonin sylissä ollut vauva oli poika ja sai nimekseen Robert Shaw. Poika peri äitinsä ihon sekä isänsä hiusten ja silmien värin. Eleanorin sylissä ollut vauva sai nimekseen Helen Shaw. Helen oli kuin kopio isästänsä silmineen, ihoineen ja hiustenvärineen.

Kun Eleanor oli selvinnyt synnytyksestään alkoi kaksosten kanssa uudenlainen arki. Kaksoset vaativat häneltä paljon, kun toinen heistä oli tyytyväinen, niin toinen vuorostaan huusi jonkin asian vuoksi. Eleanor koki uupuvansa entistä enemmän.

Simonin hedelmäpuut olivat alkaneet tuottaa ensimmäiset satonsa. Simon oli kovin hyvillään muutenkin, sillä kaikki eteni hänen suunnitelmansa mukaan. Hänellä oli nyt poika ja tytär, poika perisi hänet ja tyttären hän voisi naittaa aatelisille tai ritareille. Simon kovasti toivoi lasten tulevan Eleanorin näköisiksi, jotta mahdollisia kosijaehdokkaita olisi mahdollisimman paljon.

Ahkerointi puutarhassa ja kasvimaalla, vaati silti Simoniltankin oman osansa. Silti Simon ei luovuttanut, vaan jatkoi joka ilta hyvin myöhälle yöllä töissään, jotta kauppa saataisiin vielä auki. Tulevaisuudessa kaikki olisi helpompaa, kun olisi useampia sukupolvia apuna.

Kun Eleanorin raskausaika oli ohi, alkoi Simon vaatia taas aviomiehen oikeuksiaan. Eleanor ei tästä ilahtunut ollessaan iltaisin edelleen kovin väsynyt ja uupunut, mutta tähän ei auttanut kuin suostua."Odotat minua tästä lähin valmiina, joka ilta vuoteessa", Simon ohjeisti vaimoaan vaativasti. Eleanor nyökkäsi hiljaa.

Simonilla oli myös taka-ajatuksena taas Eleanorin saattaminen raskaaksi. Useampi lapsi takaisi heille paremman ja varmemman tulevaisuuden.

Eleanorilla oli jo ihan tarpeeksi kädet täynnä työtä nykyisissä lapsissaan. Hän vielä opetteli lasten hoitamista, ei hänellä ollut ketään, joka olisi sitä hänelle opettanut. Simon ei osallistunut lastenhoitoon. Hänen perheensäkkin asui aivan liian kaukana, jotta siskoilta tai äidiltä olisi voinut pyytää apua. Eleanorin ei ollut koskaan ennen tarvinnut hoitaa lapsia, sillä hän oli aina ollut perheen nuorimmainen lapsi.

"Mitä sinä haluat? En minä tiedä enää mitä tehdä, vaihdoin vaippasi jo äsken!" Eleanor kiljahti lapselle tuskaisesti. Olisipa äiti ollut täällä häntä auttamassa.

************