Osa 12. Mercer

Aiemmin Mercereillä tapahtunutta:

Walter peri vanhempiensa kukkakaupan perheen ainoana poikana. Walterin perheellä oli joskus ollut enemmän rahaa, mutta rahakirstu oli jo aikoja sitten huvennut. Walter ei olisi halunnut alunperin periä vanhempiensa kauppaa, koska oli haaveillut elämästä, jossa hänellä ei olisi vastuuta.Walter ja Janet naitettiin keskenään vanhempiensa yhteisellä päätöksellä. Walter ja Janet olivat ystävystyneet avioliiton aikana, mutta eivät kokeneet vetoa toisiinsa. Perijä oli silti saatava alulle, joten pariskunta joutui viettää hetkiä sängyn puolella. 

Walter opetteli kukkien sidontaa ja kerrytti valmiita kukkakimppuja varastoon, jotta kauppa voitaisiin syksyllä avata. Walter yritti myös viljellä maata, mutta ei tuntunut onnistuvan siinä ollenkaan. Janet tuli lastenhankintayritysten johdosta raskaaksi ja alkoi odottaa heidän esikoistaan. Janet synnyttikin heti ensimmäiseksi pojan nimeltä Luke Mercer, joka tulisi perimään heidän kauppansa. 

Janet piti äitinä olosta ja ehdottikin toisen lapsen hankkimista miehelleen. Walter suostui naisen pyyntöön, mutta koki kovaa ahdistusta ajatuksesta, hän kun ei olisi alunperin halunnut ollenkaan lapsia. Mies päätyi lohduttamaan itseään useammalla viinituopillisella, tietenkin salassa vaimoltaan.

Walter kiroili kovaan ääneen yrittäessään korjata vuotavaa kylpyammetta. Hänen elämänsä tuntui pelkältä epäonnistumiselta päivästä toiseen. Miten jonkin ammeen korjaaminenkin saattoi olla niin vaikeaa.

Walterin sato oli kyllä vähitellen kasvanut, mutta se tuntui silti kasvavan hitaammin kuin sen pitäisi. Walter ei tiennyt mitä hän oikein teki väärin.

Janet oli kuin tullutkin yhden sängyssä vietetyn kerran jälkeen raskaaksi ja odotti nyt toista lasta. Raskauden myötä hänen jaksamisensa oli alkanut kärsiä ja se näkyi huushollissa. Onneksi Walteria ei tuntunut haittaavan talon sotkuisuus, miestä tuskin näkyi päivisin talossa muuta kuin ruoka-aikoina.

Silti Walter kävi välillä hoitamassa poikaansa, kun Janet oli nukkumassa. Vaikka hän ei henkilökohtaisesti pitänyt lapsista, niin Luke oli kuitenkin hänen vanhin poikansa ja hänen tehtävänsä olisi opettaa poikansa kaupan pitoon ja peltotöihin. Ehkäpä aikaisella opetuksella, Luke olisi joskus jopa etevämpi niiden hoidossa kuin hän itse.

Sitten koittikin Luken syntymäpäivä. Walter vietti pojan kanssa kaksistaan syntymäpäivää, sillä Janet oli liian väsynyt raskautensa vuoksi.

Lukesta kasvoi isänsä näköinen komea poika.

Janet oli havahtunut siihen, että oli unohtanut poikansa syntymäpäivän. Hieman apeana hän valmisti heille illallisen ja siivosi keittiön. Raskaus tosiaankin teki hänestä unohtelevaisen.

Mennessään nukkumaan, Janet tunsi ensimmäistä kertaa vauvan potkivan. Väsymyksestään huolimatta hän koitti nauttia jokaisesta hetkestä raskaana. Saattaisihan tämä vauva olla hänen viimeisensä. Walter kun ei tuntunut piittavan lapsista ja tuskin enää suostuisi kolmanteen.

Yhteiset ruokahetket perheen kesken olivat harvinaisia. Janet vietti kaiken aikansa joko nukkuen tai hoitaen Lukea, kun taas Walter ahersi kauppansa ullakolla sitoen kukkia tai pihalla hoitaen satoa. 

"Raskaus edistyy hienosti, ei mene enää montaa kuukautta, kun pienokainen syntyy", Janet selitti Walterille."Hienoa",Walter vastasi lyhyesti. "Entä miten kukkien sidonta edistyy? Saammeko kaupan syksyksi valmiiksi?" Janet kysyi. "Kyllä se siitä hitaasti etenee. Uskon, että syksyllä saan kaupan auki. Luke saakin kasvaessaan auttaa sitten sadon kanssa, jotta saan keskittyä pelkästään kukkien laittoon", Walter vastasi vilkaistessaan Lukea. "Tottakai, heti kun hän pääsee aloittamaan koulun", Janet myötäili tyytyväisenä. Hänestä oli mukavaa, että pitkästä aikaa heillä oli jotain juteltavaa.

Janet piti Luken hoidosta, vaikka tämä ei ollutkaan mikään vaivattomin lapsi. Pojasta oli silti paljon seuraa hiljaisessa talossa. Ja Luken pieni hurmaava hymy sai Janetin aina iloiseksi.

Walter oli edelleen paljon poissa iltaisin ja saapui yleensä vasta myöhään nukkumaan, löyhkäten viiniltä. Joskus Janet mietti, missä mies vietti iltansa. Hän ei kuitenkaan udellut, Walter ei muutenkaan jakanut hänelle ajatuksiaan kovin paljoa, eikä hän ollut varma tahtoiko tietääkään ihan kaikkea. Walter oli muutenkin aina ollut aika sulkeutunut ja itsekseen viihtyvä simi.

**********

Walterin työpäivä oli tälläkin kertaa viivähtänyt myöhälle iltapäivälle torkkujen takia. Viimeisteltyään viimeisen kukkakimpun sille iltaa, saattoi mies viimein palkita itsensä. Muutama tuopillinen viiniä tekisi hyvää pitkän päivän jälkeen. Viinin juonista oli muodostunut hänelle päivittäinen tapa helpottaa oloa, mutta vasta kun päivän työt oli tehty.

Janetin vatsa oli koko päivän kipuillut. Valmistaessaan illallista perheelleen, Janet odotti kokoajan, että synnytys alkaisi. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ennen seuraavaa aamua.

Janet oli juuri herättämässä Lukea uniltaan, kun tunsi synnytyksen viimeinkin alkavan. Janet huusi Walteria apuun, mutta miestä ei näkynyt missään.

Janet sai kuin saikin itse hälytettyä nunnan paikalle auttamaan ja aika pian hän pitelikin käsillään pientä tervettä tyttöä.

Tyttö sai nimekseen Ida Mercer. Idakin peri veljensä tavoin isänsä silmät, hiukset ja ihon.

*****************

Walter järkyttyi huomatessaan puolet sadosta kuolleen. Mies oli unohtanut niiden hoidon muutamaksi päiväksi ja tuloksena oli tuholaisia, kuivuutta ja rikkaruohojen kasvua. Walter kiroili vihaisena omaa tyhmyyttään ja yritti hädissään pelastaa jäljellä olevat kasvit. Perheelle ei jäisi paljoakaan ruokaa talveksi. Kuinka he oikein pärjäisivät?

Pelastettuaan jäljellä olevat kasvit, syöksyi Walter sen jälkeen tutulle viinitynnyrilleen. Tälläisestä tilanteesta selviäisi vain viinin avulla. Walter kittasi tuopillisia alas niin kauan kunnes ahdistus rinnassa alkoi helpottaa. Ja maailma alkoi näyttää taas tutun sumuiselta.

Useiden tuopillisten jälkeen Walter oli jo niin humalassa, ettei pysynyt enää pystyssä, vaan jäi maahan miettimään sadon tuhoutumista. Kyllä hän vielä jollain keinolla hankkisi heille lisää ruokaa talveksi, vaikka ottamalla sitten lainaa aatelisilta uutta satoa varten. Hyvällä tuurilla kauppakin jo alkaisi tuottaa syksyllä. Janetille kyllä hänen tulisi kertoa sadon tilanteesta. Missähän tämä oli?

Juuri sillä välin Janet oli laittamassa Lukea nukkumaan. Luke oli ollut hereillä liian kauan yhteenmenoon ja oli sen vuoksi kiukkuinen. Janetilla oli kova työ saada poika kehtoonsa.

Viimein Janet oli saanut pojan nukkumaan kiltisti kehtoonsa. Toivottaessaan hyvää yötä lapsille, hän huomasi Walterin saapuneen huoneeseen. Walter kaatui kömpelösti lattialle ja jäi tuijottamaan perhettään naureskellen itsekseen. Janet pyöritteli silmiään miehelle ja yritti keskittyä lapsiinsa. "Janet, minulla on asiaa", Walter sai sanottua.

Ennen kuin Janet ehti vastata, oli Walter noussut ja siepannut naisen käsivarsilleeen, suudelleen tätä intohimoisesti. "Walter, ei lasten nähden!", Janet huudahti yllättyneesti, mutta mielissään. Yleensä miestä ei kiinnostanut huomioida häntä tällä tavoin.

Janet johdatti hoipertelevan Walterin heidän makuukammariinsa. Sänkyyn päästyään mies jäi tuijottamaan häntä syyllisen näköisenä kuin yrittäen kertoa jotain. "Walter onko kaikki hyvin?" Janet kysyi ihmetellen miehen ilmettä. "On on, minä vain mietin asioita", Walter vastasi vältellen, syyllisyys kuitenkin puristi hänen kurkkuaan. Silti hän ei voinut kertoa Janetille tuhonneensa sadon, jolla heidän olisi tarkoitus elää seuraava talvi. "Hyvä on", Janet vastasi ja suuteli miestä uudestaan.

Seuraavana päivänä todellisuus iski vasten Walterin kasvoja. Lisää satoa oli taas kuollut. Jäljellä ei ollut enää kuin muutama taimi. Walter potkaisi viereistä aitaa vihaisena, manaten tuuriaan. Miten kaikki sattui aina hänelle? Toisaalta hän oli kyllä välillä aina laistanut töistä ja tässä oli lopputulos. Hänen olisi nyt pakko terästäytyä, muuten tässä kävisi huonosti.

*****************

Seuravat päivät Walter teki kaikkensa kunnostaakseen kauppansa tiloja. Mies jopa nikkaroi uudet hyllyt tuotteille, mutta ei silti ollut tyytyväinen lopputulokseen. Ei kauppa ollut tältä näyttänyt, kun hänen isänsä sitä oli pitänyt. Hän oli hyödytön turhake, joka ei onnistunut missään. Voi kuinka hänen olisi tehnyt mieli vain lähteä kauas pois, mutta ei hän voinut. Mitä perheelle sitten tapahtuisi ilman häntä. Kaikesta huolimatta Janet oli hänen vaimonsa, johon hän oli vuosien mittaan kiintynyt kovasti, eikä hän voisi jättää tätä yksin huolehtimaan perheestä.

Sitten tuli aika Luken kasvaa lapseksi.

Luke muistuttaa edelleen paljon isäänsä.

Vaikka Walter oli luvannutkin ryhdistäytyä, ei hän välillä silti voinut olla ottamatta pieniä torkkuja.

Nyt kun Luke oli niin iso, että oli siirtynyt Walterin oppiin, niin Janetille jäi enemmän aikaa hoitaa Idaa.

Walterin jäljelle jääneet neljä taimenta tuottivat lopulta kuitenkin sadon, joten kasveja saatiin edes vähän varastoon. Walter kuitenkin tiesi, että ruokamäärä ei riittäisi syksyä kauemmas, joten hän oli ottanut salaa lainan aatelisilta, jolla hän sai ostettua lisää siemeniä ja lannoitetta uuteen satoon. 

Walter määräsikin Luken kylvötöihin heti alkajaiseksi. Luke otti tehtävän mielellään vastaan ja vietti kaiken liikenevän aikansa pellolla koulun ohella.

Janet huomasi yllätyksenänsä olevansa raskaana. Hän oli onnellinen tajutessaan saavansa vielä yhden lapsen lisää. Hän oli ollut jo tovin siinä uskossa, että lapsiluku olisi jäänyt vain kahteen.

Janet ei tiennyt miten kertoisi Walterille vielä kolmannesta lapsesta. Toisaalta miehen olisi pitänyt itsekkin tiedostaa riskit jo aiemmin, kun oli silloin humalassa hänet sänkyyn halunnut. Silti Janet arveli, että mies ei tulisi pitämään ajatuksesta.

Janet itsekkin stressasi kuinka heidän varansa riittäisivät kolmanteen lapseen. Kauppaa ei saatu vielä auki ja Walter oli kertonut, että ensimmäinen sato ei ollut tuottanut tarpeeksi ruokaa. Nainen ei tietenkään tiennyt Walterin ottamasta lainasta tai ensimmäisen sadon tuhoutumisesta, mutta arvasi, että rahat olivat tiukilla. 

Kauppa oli saatu jo hieman paremmalle mallille, mutta siinä oli silti edelleen paljon tekemistä ennen syksyn avajaisia.

Luke ystävystyi talonpoikien John Cotterin kanssa alemmasta säätyluokasta huolimatta. Heillä tuntui olevan paljon yhteistä ja pojat tulivat hyvin toimeen keskenään. Lukea ei haitannut yhtään, vaikka John olikin vain talonpoika. Yhtä vähän rahaa heidän perheillään tuntui silti olevan.

Tällä kertaa koitti Idan vuoro kasvaa taaperoksi.

Kasvettuaan Idakin näyttää edelleen aivan isältänsä. Janetin ulkonäköä ei tuntunut periytyvän kummallekkaaan lapsista.

**************

Tässä oli Mercereiden osa. Pelaaminen kyseisellä perheellä oli kyllä haastavaa kun kokoajan jonkun perheenjäsenen tarve oli alhalla ja Janet oli kokoajan raskaana, joten hän pääasiassa vain nukkui tai söi koko ajan. Niin ja sato ihan oikeasti pääsi kuolemaan huomaamattani, hups :D 

Mitä mieltä olitte osasta?

Osa 11. Cotter

 Se olisi seuraavan osan aika! Jatketaan talonpoikien toisella perheellä, Cottereilla.

Aiemmin Cottereilla tapahtunutta:

Thomas ja Juliana Cotter menivät naimisiin rakkaudesta. Heillä ei ollut paljoa rahaa, mutta he olivat silti onnellisia. Juliana haaveili suuresta perheestä ja Thomas toivoi, että voisi toteuttaa vaimonsa haaveen. Thomas raati kylvötöissä pitkiä päiviä, elättääkseen perheensä tulevaisuudessa. Juliana tulikin raskaaksi ja synnytti ensiyrityksellä pojan, perijä John Cotterin. Julianan ensimmäinen raskaus oli vaikea ja se heikensi naisen voimia. Kevään lopussa Juliana alkoi uskoa odottavansa toista lasta.

Juliana leikitti pientä poikaansa. Johnista oli kuoriutunut oikein kiltti ja herttainen lapsi. Juliana oli onnensa kukkuloilla ja toivoi pian saavansa toisen samanlaisen.

Julianan vointi ei ollut nimittäin viime aikoina ollut taas kovinkaan hyvä. Hän ei tiedä monettako kertaa oli siivoamassa samaa vessanpönttöä oksentelujensa jälkeen.

Silti heikosta olostaan huolimatta, Juliana halusi auttaa puolisoaan peltotöissä. Mies raati jo muutenkin itsensä hengiltä, eikä Juliana voinut olla tarjoamatta apuaan. Kuitenkaan kuten ensimmäisen raskaudenkin aikaan, ei hän halunnut kertonut Thomasille huonosta voinnistaan.

Thomas ei tiennyt mitä oli tehnyt saadessaan vaimokseen niin ihanan naisen kuin Juliana. Nainen oli niin epäitsekäs ja ystävällinen kaikille. Thomas rakasti vaimoaan ja pientä poikaansa enemmän kuin mitään muuta maailmassa.

Thomasilla oli kuitenkin huolia. Hänen pienestä sadostaan alkoi kuolla osa pensaista. Thomas epäili tuholaisia, mutta hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa hankkia myrkkyä, jolla tuholaiset oltaisiin saatu häädettyä. Miehen ei auttanut muu kuin toivoa, että tuholaiset olivat saaneet kylläkseen hänen sadostaan ja siirtyivät muille apajille.

Julianan pahoinvointi jatkui edelleen, mutta yhtenä päivänä pahoinvointiin sekoittui myös kipua vatsalla. Jokin oli vikana.

Kipu voimistui entisestään ja sai Julianan huutamaan ääneen. Sillä hetkellä hän ei voinut ajatella muuta kuin, että menettäisikö hän syntymättömän lapsensa?

Onneksi Thomas oli saapunut juuri sisälle ja kuullut vaimonsa huudon. Hän vei vaimonsa vuoteeseen ja haki luostarista nunnan paikalle tutkimaan Julianan. Tutkimuksen jälkeen nunna kertoi Julianan melkein saaneen keskenmenon, koska oli uuvuttanut itsensä liiaksi. Onneksi vauva oli edelleen elossa ja Julianan tulisi vastaedes ottaa rauhallisemmin, jotta keskenmenoa ei enää tulisi.

Juliana määrättiinkin vuodelepoon muutamaksi päiväksi, joten Thomas vietti yksin Johnin synttäreitä sotkuisen keittiön keskellä. Julianan ollessa vuoteen oma, ei kukaan ehtinyt hoitaa kotia.

Johnista kasvoikin hyvin äitinsä näköinen poika.

"Nyt olet sitten kiltti poika, etkä rasita äitiäsi liikaa. Äitin pitää saada lepoa. Yritetään nyt enemmän pärjätä miesten kesken", Thomas selitti pojalleen. John vain nauroi hellyyttävästi isälleen ymmärtämättä sanaakaan.

Thomas ottikin päävastuun Johnin hoidosta ja yritti olla mahdollisimman hyvä isä. John oli hieman ymmällään, kun äitiä ei usein näkynyt, mutta viihtyi kovasti isänsä seurassa.

********

Kun aikaa oli kulunut jo jonkin aikaa, niin Juliana alkoi uskaltautua välillä ylös sängystä. Hän päätti mennä mieheltänsä salaa poimimaan tämän vuoden ensimmäistä satoa. Hän ei voinut enää olla vain hyödyttömänä ja antaa Thomasin tehdä kaikkea.

Keskenmeno yrityksestä huolimatta, Julianan raskaus alkoi viimein näkyä päällekkin päin. 

Thomas hoiti edelleen paljon Johnia, Julianan varovasti koittaessa palautua takaisin normaaliin elämään. "Katsos nyt, istut tähän näin ja annat tulla. Olemme tehneet tämän monta kertaa, kyllä sinä osaat", Thomas selitti pojalleen.

John kasvoi kokoajan. Lusikan käyttöä tämä ei kuitenkaan vielä hallinnut ja söi mielummin sormilla.

Thomas oli saanut viimein vanhan sadon kerättyä ja lähti istuttamaan vuorostaan kurkkuja. Tuholaiset edelleen vaivasivat satoa, mutta Thomas yritti parhaansa.

Thomas oli hyvin kiitollinen luostarin nunnan avusta ja kiitti pappia heidän avustaan nähdessään tämän ohikulkumatkalla. "Kiitos, kyseinen nunna on itseasiassa sisareni Alys, hän vastaa nunnien koulutuksesta. Tarvitsimme kyllä kovasti lisää nunnia kasvavaan valtakuntaamme tekemään hyvää työtä uskomme ja lastemme parissa. Hyväksymme kaikista luokista tyttäriä. Pistäkää sanaa kiertämään ja pitäkää meidät mielessä myös omien tulevien tyttärienne kohdalla", pappi sanoi.

Vaikka Thomas hoiti mielellään Johnia, niin silti lapsen hoito ja peltotyöt yksin alkoivat olla hänelle liikaa. Mies koki uupumusta, mutta ei silti valittanut. Tärkeintä olisi saada Juliana kuntoon ja toinen lapsi maailmaan.

Juliana koki itsensä huonoksi äidiksi, kun ei jaksanut olla poikansa kanssa niin paljon kuin tämä olisi ansainnut. Silti hän koitti ottaa irti kaiken pienistäkin hetkistä Johnin kanssa, kun oli tarpeeksi virkeä hoitamaan tätä.

Thomas edelleen huolehti kovasti vaimonsa jaksamisen puolesta. Joskus iltaisin, kun Juliana oli jo nukahtanut, hän katseli vaimoansa kuin pelkäen jokaisen hetken olevan viimeinen.

Julianan vatsa alkoi olla jo suuri. Hän toivoi jo kovasti, että lapsi syntyisi mahdollisimman pian.

"Tiedätkö, että sinusta tulee ihan pian isoveli, " Thomas selosti Johnille kylvyssä. "Ittoveli? Mikä se on?" John kysyi ihmetellen.

Juliana onnistui vielä loppuraskauden aikanansa palamaan kasveja kastellessaan pihalla ja saikin Thomasilta hätäisen pyynnön viettää loppuajan raskaudestaan sisällä pimeässä viilentämässä itseään.

Seuraavana aamuna Julianan synnytys alkoi, eikä eilisestä palamisesta ollut enää jälkeäkään näkymässä.

Pitkältä tuntuneen ajan jälkeen Juliana käveli makuuhuoneesta Thomasin luo käsivarsillaan pieni poika. Thomas ei ollut uskoa, että hänellä oli nyt kaksi poikaa. Heidän tilansa tulevaisuus oli nyt vielä enemmän turvattu.

Poika nimettiin Edwin Cotteriksi. Edwin oli aivan kuin kopip veljestään ja äidistään.

Johnin oli aika tullut kasvaa lapseksi aivan synnytyksen jälkeen.

John Cotter. Poika muistuttaa nyt vielä entisestään äitiänsä.

John lähetettiinkin ensi töikseen talonpoijille tarkoitettuun kouluun. Moonlakessa kuningas Edward halusi, että talonpojatkin kävisivät koulua, jotta he oppisivat tuntemaan Moonlaken historian, tavat, lait, säädökset sekä verojen tarkoituksen. Sitä varten kaikkien tuli opetella lukemaan ja laskemaan.

John oli myös tutustunut naapurissa asuvaan Flora Sommeriin. John vietti mielellään aikaa Floran kanssa, tyttö oli kovin ystävällinen ja fiksu.

Nyt kun John oli kasvanut, niin Julianan ja Thomasin arkikin hieman helpottui. Juliana jaksoi taas hoitaa kotia sekä Edwiniä. John taas auttoi mielellään molempia vanhempiaan työaskareissaan.

Silti välillä Johnille jäi aikaa omillekkin leikeille koulun, läksyjen ja vanhempien auttamisen lomassa. Thomas oli väsännyt pojalleen vaatimattoman leluarkun ja sinne muutaman puuhevosen.

Joskus Johnin leikit vähän pitkittyivät, jolloin läksyt jäivät vähemmälle huomiolle ja niitä piti tehdä vielä ennen koulun alkua.

Thomas ja Juliana olivat ylpeitä pojistaan. Johnista tulisi vielä kasvettuaan hieno isäntä heidän tilalleen ja Edwinkin toivon mukaan saisi vielä vuokrattua oman tilan. Onneksi pojat olivat vielä nuoria, eikä heidän vielä aikoihin tarvitsisi huolehtia tulevaisuudestaan.

Mitä piditte osasta? :)